Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Mutta kun huomenaamuna oli aamukahvit juotu, otti hän asiallisen näköisenä pienestä laukustaan paperivihkon, laski sen pöydälle ja sanoi: Minulla on taloon hyvin merkillistä asiaa. Kuten tietänettekin, se ukko Ledenberg on nyt kuollut, ja sen pesänselvitys on nyt käynnissä. Pesän päähoitaja nuori Ledenberg toimitti minut käymään täällä merkitsemässä tämänkin talon näihin pesän kirjoihin.
"Voi armas Pietari Andreitsh!" puhui ukko vapisevalla äänellä. "
Viime sodan aikana hän oli järjestänyt partiojoukon, hävittänyt kuormastoja, antanut tietoja vihollisten asemista ja siten vaikuttanut Kontolan tappelun voitolliseen ratkaisuun. Mutta suurimmat voittonsa hän on voittanut taisteluissa metsän petoja vastaan. Ei uskoisi, että tuo pieni, käyrä, laiha ukko on eläessään kaatanut keihäällään! viisikymmentä karhua, muita pienempiä petoja ei muistakaan.
"Käykää, ukko, peremmäksi istumaan, että vähänkin lämpenisitte, koska näytätte niin kovin vilustuneelta", kehoitin häntä. Ukko rupesi napuloimaan takkikuluaan auki, mutta kädet olivat niin kontassa, ettei siitä tullutkaan mitään; menin siis ja autin häntä. "Voi, voi", sanoi ukko ja köntti peremmäksi lavitsalle istumaan. Siihen hän sanatonna vaipui sauvansa nojalle kumaraan.
Raamatun ja armon sanan voimalla ukko pehmitti meitä miehen alkuja, että itkeä saimme käsissä." "Niin, mutta suudella tahdoimme sitä kaljupäätä ukkoa ihan joka aamu, kun hän loistavin kasvoin tuossa korkeilla portaillaan aina otti vastaan aamutervehdyksemme ja kertoi aina jonkun kertomuksen vapahtajan lapsena, tai meidän ikäisenämme olemisesta ja vertaili meidän olojamme hänen oloihinsa." "Niin.
"Noh, olkoon niin, ryhdy asiaan," sanoi ukko, "halajan nähdä, kuinka meteli loppuu."
Tuulen siellä täällä oksia heiluttaessa näin minä ikkunoitten kimeltävän... Sieltä päin tuli vanha kirjanpitäjä minun täytyi muistella valkeareunaista raepilveä, tuulen sitä viedessä aron yli; yhtä synkännäköiset olivat kasvot peittämättömien hopeanharmaitten hiusten alla ja yhtä kummallisen kiireesti astui peloittava ukko eteenpäin meitä kohti.
"Mitä se lanko nyt yht'äkkiä rupesi tytärtään kaipaamaan", valitteli ukko, "juuri kun minä olin ennättänyt kiintyä häneen kuin omaan lapseen". Ja sitten hän lähetti Annalle setelin, "jotta lapsella edes olisi matkarahaa, jos hän tahtoisi palata pois sedän luo". Mutta ei tahtonut Anna palata. Ulkonaisista huolista oli Annalle se hyöty, että ne haihduttivat polttavia ajatuksia.
Näinkö hänen tässä ja katosiko hän taasen tietämättömiin? Ainikki! Missä viivyttelet? Mikä kiire paimenilla? 2:N PAIMEN. Se on tehty! Osaatko uida, mies? 1:N PAIMEN. Mitä auttais siinä enään uiminen? KULLERVO. Mitä on tapahtunut? 2:N PAIMEN. Kauhea asia. Eräs nuori tyttö Ukko häntä armahtakoon! itsensä upotti virtaan tuohon, juuri silmäimme edessä. 1:N PAIMEN. Pahimpaan pyörteesen hän vaipui.
"Hi, hi, hi," nauroi ukko Lundberg, joka nyt oli ottanut kaksi kunnon kulahusta totiansa, "olipa se aivan tyyni silloin, kun siellä niin korkeat aallot kävi; sepä oli tosiaankin hauskaa!"
Päivän Sana
Muut Etsivät