Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 29. marraskuuta 2025


Lähellä rajaa Vanhan Suomen puolla Asuskel' ukko Kärki töllissään; Laps-joukon ruokki, salomaassa tuolla Hän vaimonensa työllään hi'ellään; Vaan hellemmin kuin muita lapsiansa Vanhukset lempi kaksoispoikiansa: Ne sai he vasta vanhall' i'ällään.

"Ei mar perästä, vaan nyt juuri", jatkoi ukko... "Sinua hävettää, sen kyllä tiedän, puhua herra tilanomistajan läsnä ollessa, mutta se juuri se tekee sinun hyvää, saat kärsiä rangaistusta. Annas kuulla."

Ukko luuli unessansa muuttuneensa mullikaksi, vaikka vielä miehen mieli pysyi aivussa alati. Koska luulon laitumella kulki sonnina Kuhainen näki unen uudet majat, tunsi tyhmät asujamet, havaitsi hän häijyläisten keskustuksen korvissansa, ett' on sonni salvettava. Nyt on valveilla vavistus koko ruumiissa Kuhaisen alla pahan peljästyksen.

Ukko hymähti myrkyllisen hymähdyksen ja hänen kasvoillaan ilkkui alaston iva. Mutta tytön poskille kohosi lämmin puna ja silmä lennätti Olaville salaisen kiitoksen. Olavi seisoi kuin elämän ja kuoleman edessä, tyttö seisoi yhä lattiaan tuijottaen heitä molempia katseli ukko ilkamoiva iva kasvoillaan. Silloin tytön pää hiljaa kohoutui ja hän ikäänkuin kasvoi ympäristöään korkeammaksi.

Noh, hurjanahan sinä, tyttö, olet, äyhkäsi ukko, riistäen itsensä irti ja riensi ovesta ulos.

Nuo petolliset kristityt, nuo armahtamattomat!... Kirous heitä seuratkoon!... Armahda minua pilvien pitäjä, sinä väkevä Ukko, armahda armollinen Herra Kristus!... Eivät ottaneet opastajansa avunhuutoja korviinsa, saastaiset!... Lievitä katkeria tuskiani neitsyt pyhä, paina taivaallinen tulen-iskiä peukalosi reikään!... Hiisi pakanoille turmion tuokoon, piru kristityt periköön! Seitsemäs Kohtaus.

Kukon Merikylässä laulamaan alkaessa tuli muuan matkustavainen rattailla ja seisahtui ensimäiseen taloon, josta eräs ukko harmaassa takissa ja säämiskä polvushousuissa tuli ulos. "Kuulkaatpa!" sanoi matkustavainen, herramaisesti vaatetettu ja kopea nuorukainen, "tiedättekö ketään, joka maksoa vastaan soutaisi minun järven ylitse?^ "Hyvää huomenta!" vastasi ukko. "Minulla on huononlainen kuulo."

Etuistuimella istuivat Kalle, Frits ja Juhani jonka tuli ajaa vankkurit takaisin kotiin ja ukko Witt ja ukko Swart istuivat takaistuimella. Ja koska ukko Wittkin oli sangen »ruumiikas», niin ei siinä enää ollut sijaa muille, jonka tähden lukkarin täytyi istua vankkurien perälle matka-arkun kannelle eväitä vartioimaan. »Olemmeko nyt valmiitsanoi Swart, katsahtaen oliko kaikki järjestyksessä.

"Ei, Lauri, ei," huokasi eukko, "meidän tyttö raukkamme, jos hän pesisi puhtaaksi sielun, jossa on niin paljon rahan ahneutta, petollisuutta ja uskottomuutta, siihen ei riittäisi Tunturijärven vesi, Vaikkapa sitä olisi niinkin paljon kuin meressä." "Amen, amen!" lausui ukko Lauri.

Se vaan oli kiero kohta asiassa, että Anttilan lautamies piti itseään kaikin puolin sopivana kirkkoveneen perämieheksi, ja Oinolan ukko oli mielestään siihen vielä paremmin oikeutettu. Sentähden ei Anttilan isäntä käynyt koskaan kirkossa eikä kumpikaan toistensa luona. Jo pitkän aikaa oli muuan pieni kotihuoli vaatinut Oinolan Aatamia käymään Anttilassa.

Päivän Sana

valmistajansa

Muut Etsivät