United States or Montserrat ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänellä olikin liikanimi "olympolainen", ja hänen sanottiin kantavan kielellään ukonnuolta ja ukkosta. Puoluevihan sokasemana saattoi Perikles suurta vastustajaansa Kimonia kohtaan aikaan maanpakoon tuomion. Mutta kun kansa Tanagran tappion jälkeen toivoi Kimonia takaisin, silloin Perikles itse ehdotti hänen kutsumistansa.
"Nimeni on Jussi alamittainen". "Sepäs vasta hupaisa nimi!" "Onhan tuo", vastasi Jussi. "Se onkin vaan liikanimi, jonka ihmiset ovat antaneet minulle, koska olin varsin pieni, kun minua mittasivat sotamieheksi. Nyt olen jo tottunut siihen ja annan sen olla. Parempi on ainakin, että kutsuvat minua Jussi alamittaiseksi, kuin Jussi sukkaneulaksi, joksi minua ennen sanottiin, koska olin niin hoikka.
Ainakin he ovat tehneet ne itsellensä alamaisiksi ja voivat johtaa niitä mielensä mukaan. Minä tunnen useita henkilöitä, jotka ovat kertoneet uuden kuun syntyessä nähneensä Valkosen Ristin tienhaarassa Soupison ukon, jonka liikanimi oli Démonnet, astuvan aivan yksistään pitkin askelein ja neljättäkymmentä sutta jälessään.
Sukkelin ja selvin kaikista salakytistä oli eräs pieni, halvannäköinen mies, jonka nimi oli Jussi Rörholm eli jokapäiväisessä puheessa Jussi Alamittainen. Viimemainittu liikanimi oli hänelle annettu, koska häntä pienuutensa tähden pidettiin kelvottomana sotamieheksi eli senaikuisen puheenparren mukaan ala-mittaisena.
Nehljudof kertoi tappiostaan senaatissa ja tavanneensa Seleninin. Ah! mikä puhdas sielu! Siinä nyt on kerrankin oikea »ritari peloton ja nuhteeton». Todellakin puhdas sielu liittivät molemmat naiset. Se oli ainainen liikanimi, jolla Selenin oli tunnettu. Mimmoinen on hänen vaimonsa? kysyi Nehljudof. Sekö? Noh, enpä tahdo tuomita. Mutta se ei ymmärrä häntä.
TALONPOIKA. Ei siis taida olla mitään? TALONPOIKA. Oonpahan vaan tuolta kaupungin ulkopuolelta. POSTINHOITAJA. Mikä sinun nimesi on? Sen vaan tahdon tietää, tuhmeliini! TALONPOIKA. Niinkö minun nimeni! POSTINHOITAJA. Niin, niin! TALONPOIKA. Kalleksihan minua haukutaan. POSTINHOITAJA. No, eikö sulla ole muuta nimeä? TALONPOIKA. Oonhan minä Pekkakin. POSTINHOITAJA. Mutta liikanimi sukunimi?
"Oletteko nälissänne?" Nälkä oli Melissan mielestä tauti, joka aina voi tarttua ja tuntua. "En ole." "Häntäkö nyt muistelette?" "Ketä, Lissy?" "Tuota valkeaveristä tyttöä." Se oli ainoa liikanimi, jota ruskeaverinen Melissa antoi Klytemnestralle. "Eikö mitä." "Sanokaa totta!"
»Sehän olisikin tässä tilaisuudessa vallan sopiva liikanimi, Kaarle veikkoseni», tokaisi Le Glorieux, »koska piikanen on aiottu urhokkaimman palkinnoksi.» »Oikein puhuttu, herra Viisaus», virkkoi Ludvig. »Ja nyt hyvästi, serkku, minä lähden aseisiin pukeutumaan. Mutta, sivumennen, kuinka käy, jos minä omalla kädelläni voittaisin Isabella kreivittären?»
Mikä on talon numero? Ei hän muista, mutta jahka lähdemme pois, niin minä saatan häntä ja katson, mikä se on. No mitä tuo poika itse tietää, jonka puhemies sinä olet? Mikä nimesi on? Muona-Matin Jojuksi minua maalla nimitettiin, mutta isäni on muuttanut tänne kaupunkiin, eikä hän täällä mitään muonaa saa. Eikö sinulla mitään sukunimeä ole? Ei sukunimeä, mutta kyllä minulla liikanimi on.
Vai niin, no annappas kuulla nimesi. Jojun silmät vilkkuivat nyt oikein veitikkamaisesti, kun hän vastasi: Kansakoulussa minua sanottiin aika veitikaksi ja kylän muijat nimittivät minua muona-Matin poikaveitikaksi. Onhan minulla siis liikanimi. No pistetään tänne paperiin nimesi sitten. Joju Veitikka, ehkäpä olet hyväkin lehtiä myymään. Oojah, kyllä sen saatte nähdä.