Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Opettaja muisti tuota tyhjää sijaa haudan vieressä ja ajatteli sitä pientä innostunutta olentoa, joka seisoi hänen edessään. Silmänräpäyksen kuluttua, otti hän tytön molemmat kädet omiin käsiinsä ja virkkoi, hänen tunnokkaisin silmiin katsoen: "Lissy, tahdotko seurata minua?" Tyttö kaulaili häntä kiivaasti ja vastasi: "Tahdon." "Nyt tänä iltanako?" "Tänä iltana."
Hän älysi, että oikea aika oli käsissä, hän meni Melissan luoksi, tarttui hänen molempiin käsiinsä ja sanoi tosissaan, hänen suuriin kosteihin silmiin katsoen: "Lissy, muistatko sitä iltaa, jona ensikerta tulit puheilleni?" Melissa sanoi muistavansa. "Sinä kysyit minulta, saisitko tulla kouluun oppimaan jotakin sekä parantumaan ja minä vastasin " "Tule vaan!" keskeytti lapsi innokkaasti.
Lissy, se nuori herra on oikein sievä poika, vaikka hän toisinaan naukkaa tilkan liikaa se vika on anteeksi annettava ja se on minusta varsin pahankurista siitä syystä antaa hänelle selkään ja heittää hänet likaan, niinkuin tuo mies äskeisenä iltana teki Wingdam'issa".
"Oletteko nälissänne?" Nälkä oli Melissan mielestä tauti, joka aina voi tarttua ja tuntua. "En ole." "Häntäkö nyt muistelette?" "Ketä, Lissy?" "Tuota valkeaveristä tyttöä." Se oli ainoa liikanimi, jota ruskeaverinen Melissa antoi Klytemnestralle. "Eikö mitä." "Sanokaa totta!"
"Te olette ilkeä ihminen! Menkää pois!" "Minulla on nälkä, Lissy. En ole syönyt mitään eilisen päivällisen jälkeen. Minä kuolen nälkään." Nuori mies kallistui puuta vasten, vallan nääntyvältä näyttäen. Melissan sydäntä särki. Mustalaisten haikealla tavalla eläessään, oli kyllä koettanut miltä se tila tuntuu, johon opettaja nyt oli nääntyvinään.
"Odotan vastausta, Lissy", kuiskasi nuori mies ja tyttö hymyili. Puitten latvat kumartuivat hiljaa tuulessa; pitkä kultainen säde pujahti yhteen kiedottuin oksien välitse ja valaisi epäilevää näköä ynnä arvelevaa vähäistä olentoa.
Päivän Sana
Muut Etsivät