Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Tällä tavalla tulee joka kesä yksi sarka valmiiksi lannoitettua peltoa. Nähkääs, näin pitkältä on jo tänä kesänä tullut. Ja tässä on nyt suitsu tänä iltana, mutta aamulla on täällä eri paikassa, missä taas maan kamaraturpeet poltetaan tuhaksi. Siten se jatkuu päivä päivältä ja viimein on syntynyt valtainen sarka peltoa juuri kuin pilvestä pudoten. Ei maksa mitään.
Mutta nyt kun Maatikin suitsu rupesi tupruttamaan paksua savuaan ja talon lehmien suitsusta oli jo savu väsähtänyt, niin yksi talon lehmistä lähti tulla lurjottamaan Maatikin luokse ja tullessaan jo mulisteli verestäviä silmiään, näyttääkseen Maatikille että suitsu on jätettävä hänelle.
Mikä nyt juoksi mieleheni? Mikä aivooni osasi Aivan ankara ajatus? Mikä syttyi syämmeeni Tuli ennen tuntematon, Kun ma vuotta viisitoista Olin jättänyt jälelle? Nousi nousulla nisäni, Suitsu outo syämmeeni, Huoli uusi huivin alle Pullistuvahan povehen. Niin on tukala tuvassa, Mieli raskas manteressa, Ei ole lehossa lepoa, Eikä onni oksapuitten Asu mustan varjon alla.
Minulle ei savu näkynyt juuri selvempänä kuin kynttilän suitsu, mutta se ilmaisi minulle kuitenkin, että sisällä oli tulta, lämpöä ja keittopuuhia sekä joku elävä asukas, joka tulen oli sytyttänyt. Se tyynnytti sydäntäni. Läksin noudattelemaan pientä polkua, joka matkani suuntaan kiemurteli heinikossa. Polku oli todellakin vähäpätöinen ollakseen ainoa tie ihmisasuntoon; mutta muuta en löytänyt.
Mene, poika, luokse isän, lausu: Avutta hän tulkoon kanssas kotiin, Elköön vaivatko hän ihmisiä Pyynnöillämme rauhaan pääsi tyttö!" Pakkaishuuru huoneesemme Tunki sisään ikkunoista Rikkeimistä, jäätyneistä. Hengittäissä huurun suitsu Välkähteli edessäsi Hämärissä aaveen lailla, Huh! nyt rientää öiseen ilmaan Onko kyllin rohkeutta! Vavahtaahan sydän arka Huoneessakin liikkuissani?
Saattais arkkienkel-kansa itse kirkkotielle tulla, eik' ois ketään vastassansa oisi eropassit mulla» Kiipeää hän tapulihin, kohta vankuu kirkon vaski heräävähän kaupunkihin, missä roihuu ryssän kaski; moni erämiesi salon kuulee kummat äänet, älyy, mist' on suitsu suuren palon; kotiin hiihtää, taakseen pälyy.
Teillä ei ole milloinkaan ollut mitään tunnetta vastuusta, ei koskaan ajatustakaan seurauksista maalle ja kansalle, ei edes hänellekään. Kaikki on uhrattava uhrattava! aatteen, oikeuden ja Jumala ties minkä kaiken yleismaailmallisen korun alttarille! Kunhan vain savu nousee, kunhan vain suitsu Suomesta näkyy ja Eurooppa ihmettelee!
Päivän Sana
Muut Etsivät