Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Ja tee mun kieleni niin valtavaksi, kipinän että kunniastas antaa se voisi vastaisuuden ihmisille! Näät jotakin jos muistuu mieleheni, jos soi se hiukan säkehissä näissä, paremmin ymmärretään voittos suuruus. Niin tuima oli hohto säteen kirkkaan, ett' uskon, varmaan öisin häikäistynyt, jos kääntänyt ma siitä silmät oisin.
Huusin hourauksessa: "Elkää vetäkö!" Lanka pääsi valloilleen ja minä järkeheni. Sillä kertaa johtui mieleheni, että se olikin elämäni lanka, jota uhattiin katkaista. Kauhistuin sisälläni, ett'en ollut valmis kuolemaan. Rukoilin hartaasti ikää armon-ajaksi, niinkuin kuningas Hiskialle lisättiin.
Mut koska kärventynyt, korventunut tuoll' oisin, voitti pelko tahdon hyvän, mi vaati mua syleilemään heitä. Niin virkoin: »Tuska eikä halveksunta tilanne piirsi niin mun mieleheni, se että myöhään sieltä haihtuu, heti kun mulle äsken lausui Mestarini sanoja, joista päättää saatoin, että näkisin täällä teidän arvoisia.
He päättivät jutella siellä siksi, kunnes veljet sinne joutuisivat. Kauan eivät jutelleet, ennenkuin Maaria sanoi: »Eivätkö veljemme tule jo? Kuulen äänen. Se on Aatu, joka laulaa.» Tytöt kuuntelivat. Aatu lauloi raikkaalla ja selvällä äänellänsä Oksasen kaunista laulua: »Mun muistuu mieleheni nyt suloinen Savonmaa» j. n. e. Hanna ja Maaria juoksivat kilpaa veljiänsä vastaan.
Ja tee mun kieleni niin valtavaksi, kipinän että kunniastas antaa se voisi vastaisuuden ihmisille! Näät jotakin jos muistuu mieleheni, jos soi se hiukan säkehissä näissä, paremmin ymmärretään voittos suuruus. Niin tuima oli hohto säteen kirkkaan, ett' uskon, varmaan öisin häikäistynyt, jos kääntänyt ma siitä silmät oisin.
"Etpä osaa tuota uutta laulua". Laulaa edelleen: "Maata oli vähän välimme Ja virran käypä koski; Taasenki muistui mieleheni Toi neito punaposki. "Kuulitko sinä; etpä osaa tuota uutta laulua". "Osaanpahan", sanoi Kölliskö yhä hajamielisenä. "No laulapas". Kölliskö ei kuule. "Kuuletko sinä", karjasi Aappo. "Mitä?" sanoi Kölliskö heräten. "Laulapas, niinkuin minä laulan".
ELMA. Se kukkaskihermä, Mi sisussansa kylmän kärmeen kätkee, Mä olin nyt, se rauhan lähettiläs, Mi valkeen kauhtanansa alla peittää Sotaisen, veripunertavan lipun. Mä olen kirottu, mun sieluni jo vapisevi pimeyden portill'. HANNA. Ei! Tänne, tänne tulkoon kirous! Mä saatoin tämän. ELMA. Minä yksin syypää. Mit' haasteli hän kyhky raukasta? Tää tarina mun mieleheni toi Mun Tykoin kohtalon.
Ehkä saisit laulun innon uutta tulta leimuumaan sydämissä Suomalaisten yli kaiken Suomenmaan. A. Oksanen. Savolaisen laulu. Mun muistuu mieleheni nyt suloinen Savonmaa, sen kansa kaikki kärsinyt ja onnehensa tyytynyt, tää armas, kallis maa! Kuin korkeat sen kukkulat, kuin vaarat loistoiset! Ja laaksot kuinka rauhaisat, ja lehdot kuinka vilppahat, kuin tummat siimehet!
Silloin sanat sattui mieleheni: »Eikö sitten enää milloinkana miestä ollut Ajan voittajata?» Väkevästi vanhan silmä loisti, kädet rinnoillaan hän risti, lausui: »Aika voitetahan joka kerta, jolloin aatos miehen mieless' syttyy, aatos miehen mieltä ankarampi, kasvavainen yli kuolevaisen.
Syntyi Kuopiossa 7/5 1826, tuli ylioppilaaksi 1844, historian ja kielitieteen kandidaatiksi 1853, filosofian tohtoriksi 1860 ja Suomen kielen ja kirjallisuuden professoriksi yliopistoon 1863. Otti täyspalvelleena eron 1886 ja kuoli 20/11 1889. Mun muistuu mieleheni nyt Suloinen Savonmaa; Sen kansa kaikki kärsinyt Ja onnehensa tyytynyt, Tää armas, kallis maa!
Päivän Sana
Muut Etsivät