Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. toukokuuta 2025
Ja tänäänkö ovat siis häämme? Alhaalta kuuluu yliskamariin hiljaista, alituista haastelun hyminää, ovien käyntiä ja pehmoisten askelien töminää. Mutta ei toimea Antero pukemaan kauhtanata ylleen, ei saa sidotuksi kaulusta kaulaansa. Hän seisoo vain ikkunassa ja katselee jäälle, josta häävieraita reki toisensa perästä ajaa ylös törmästä pihaan.
Hän tarvitsi siihen sinistä ja oli jo ottamassa lemmenkukkaa, mutta hylkäsi sen ja sijoitti ruiskukan sen sijalle. Mutta mistä saisi hän siihen tuoksun? Hän otti muutamia reseedoja ja pisti ne heinien väliin piiloon. Saatuaan kukat mielensä mukaan toisiinsa sointumaan vei hän ne yliskamariin, joka varta vasten oli laitettu vieraan asuttavaksi.
Jotta seurue olisi täysilukuinen, saapuivat vähän myöhemmin vielä koulumestari, maisteri Svenonius ja postimestari, kapteeni Svanholm, jotka molemmat vastoin tavallisuutta olivat tällä kertaa kutsumalla kutsutut. Kymmenen henkeä sen suurempaa yleisöä ei olisi yliskamariin voinut mahtuakaan.
Sitten alkoi hän puhua jotakin politiikasta ja sanomalehdistä, niin että ukko aivan lämpeni; ja viimein tipahti asia esille aivan kuin sattumalta, ja ennenkuin puoli tuntia oli kulunut, oli hän hankkinut välskärin suostumuksen siihen, että niin hyvin hän itse ja isoäiti ja lapset kuin myöskin Karl Fredrik saisivat kaikkine kampsuineen tulla yliskamariin.
Kekkerit olivat sellaiset, että kaksi tai kolme hänen vielä elossa olevaa vanhaa serkkuansa hän kutsui kaikkia vanhoja tätejä serkuikseen ja kaksi tai kolme hänen veljeään hän kutsui kaikkia niitä veljikseen, jotka kutsuivat häntä sedäksi kokoontuivat hänen asuntonsa yliskamariin nauttimaan kahvia ja rinkeleitä.
Voi, voi, jos sinäkin oppisit Jumalaa tuntemaan. Antero ei siihen vastannut, eikä Karoliina jatkanut. Tuokion ajan tuntui heistä kuin he olisivat olleet kaukana toisistaan. Sinua varmaankin väsyttää matkan jälkeen, sanoi sitten Karoliina. Hän vei hänet yliskamariin, pieneen huoneeseen, jossa oli seinämällä vuode, toisella kirjahylly, pöydän päässä ja ikkunan alla matala rahi.
Hän tulee luokseni yliskamariin ja alkaa auttaa minua. Minussa herää toivo uudelleen. Minä sanon häntä rakastavani. Hän juoksee tiehensä, pakenee näkyvistäni. Sen pituinen se. Hän ei rakasta minua. Hän on pitänyt minua vakavana ystävänään, niinkuin vanhempana veljenään, melkein setänä. Kuinka häntä mahtoi kiusata minun läsnäoloni! Sillä minulla ei ollut älyä matkustaa erikseen.
Kun ylioppilas oli heittänyt hyvästinsä ja mennyt yliskamariin maata, kuuli Elli maisterin sanovan isälle: Minun ystäväni deklamoi niin mielellään ... ja tyttärenne on harras kuulija. Se oli ilkeästi sanottu Ellin mielestä, pahasti, alhaisesti, panettelevaisesti. Minne hän matkustaa? kysyi isä. Ei hänen matkallaan taida olla sen enemmän määrää kuin hänen luvuillaankaan.
"Aamulla varhain menin yliskamariin, rukoillakseni hiljaisuudessa ja hartaasti meidän kaikkien puolesta Jumalaa. Lankesin polvilleni ja loin täynnä luottamusta silmäni korkeutta kohti. Rukoilin sinun puolestasi, mies rakas, rukoilin Georgin puolesta. Rukoilin Jumalaa meitä kaitsemaan ja panin täynnä luottamusta kaikki huoleni hänen käsiinsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät