Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Ehtimättä korjata edes mustepulloani ja päällystakkiani syöksyin ulos ja juoksin talojen suojassa ylös vartijavuorelle. Kaksi vartijana olevaa saarelaista istui täällä kaikessa rauhassa päivälekolla viimeistellen tekemiään lusikoita, kauhoja ja ämpäreitä. Iskin viivyttelemättä tulta ja sytytin rovion palamaan. Mutta viholliset olivat kohta huomanneet savun ja arvanneet, mitä sillä tarkoitettiin.
Mistä kukko kullat saapi, kana hopiat kaivaa. Mistä kukko Päivää, isäntä! Päivää, sinä mailman mainio noita! PELTOLA. Päivää, päivää! Täällä on lusikoita, kauhoja, taikinan hierimiä, ja nähkääs vaan! Kehloa ei saa sievempää, ei jauho uurre eikä suu. Oksa on pikkuinen pohjassa, mutta se on vaan nuottia sen elämälle. PELTOLA. Kauppaako sinä jumalaton hierot pyhäpäivänä?
Köyhäin kesken levisi juoruja, että keittolaitosten hoitajat käyttävät tilaisuutta hyväkseen ja syövät väkineen itsekin pitäjän viljaa. Köyhillä kehruutettiin, kudotettiin, teetettiin astioita, kauhoja, lusikoita, rekiä y. m., joista hoitokomitean jäsenet antoivat maksuksi leipiä, jauhoja ja joskus rahaakin. Palkkio sellaisista valmisteista oli pieni.
He rohkenivat asettua autioon taloon ja oleskelivat siellä jonkun aikaa korjaillen tavaroitaan ja valmistelivat joitakin puukapineita, kauhoja, lusikoita ym. toivoen saavansa ne myydyksi asutuilla seuduilla merenrannikolle matkatessaan. Kauniina, kirkkaana talvipäivänä tapaamme matkalaiset Isonkyrön tienoilla.
Talvisin tavataan usein ainoastaan muutamia miehiä kylässä. He ovat tänä vuoden aikana helposta maksusta kulettamassa tavaroita maan kaikkiin satamiin ja kauppapaikkoihin. Toiset kutovat verkkoja ja valmistavat pellavia ja liinoja verkon aineiksi, nahkoja siloiksi, sorvaavat lusikoita ja kauhoja y.m.
Yhteen aikaan sisko Heiman kanssa Kuljin kauppaamassa kapineita, Joita laati isä, veli Jaakko: Lusikoita, kauhoja, kauloospuita, Koria ja muuta, yhtä, toista. Oli aika, kylmä talviaika, Moni matka jäätävältä tuntui. Muita kylmemmäksi toki muistan Erään Orismalan kaupparetken. Kylmä tuuli viuhtoi pohjosesta, Valkeaksi jääti poskipäitä, Joita lumin hieroella koimme.
Minua käytettiin yhä vielä vakoojana, ja hyvin usein satuin minä yhten vihollisten kanssa Åfvassa ja Brändön kappelissa. Kerran kuin istuin kirjoittamassa eversti Böckler'ille, tuli paikalle vihollisia, kasakoita ja 150 rakuunaa, ja minun täytyi jättää läkki-astia sekä päällys-takkini ja juosta vartioroviolle. Talonpojat, jotka siellä vartioitsivat, tekivät lusikoita, kauhoja ja sankoja.
Päivän Sana
Muut Etsivät