Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Minä luulin ne tuntevani, ja varmuudekseni kiiruhdin lähemmäksi, ne olivat Timo ja Anna-Liisa. Päätäni pyörrytti, enkä muuta uskonut, kuin että nuot molemmat olivat salaisessa liitossa toistensa kanssa ja kiiruusti riensin heidän sivuitsensa, mutta samassa myöskin ärjäsin: 'Uskoton!
Minä astuin horjuen tupaan, jossa ukko oli weistelemässä jotakin astian lautaa. Heti sisään tultuani ärjäsin pistelewästi: 'se ei merkitse mitään hywää'. Ukko loi minuun teräwän silmäyksen ja sanoi: 'mitä tuo sitten merkitsee? 'Sitä se merkitsee, että minä opetan sinua ihmisten kunniaa polkemaan ja pitämään mahtia ihmisten juomisesta'. 'Jumalani!
Kuulithan taannoin, ettet sitäkään saa. Keskikerroksessa oli toinen vanginvartia, lapsuuteni kumppali. Hän kun oli kuunnellut meitä, niin huusi sieltä ylhäältä: Paavo, pidä puoliasi ja riitele jalosti! Minä ärjäsin: Hae sukkelaan linnan päällikkö minulle! Mitä sillä teet? Kun haen vallismannin, niin joudut kartsiin, vastasi hän vallattomasti. Sinä joudut kartsiin!
Nyt tarrasi vierelleni asettunut vaari minua niskasta, koettaen pidellä minua kiinni. Mutta minä sieppasin penkiltä pöydän takaa muskettini, jonne sen syömään ryhtyessäni olin selästäni laskenut, ja tyrkkäsin sen perällä vaaria leuan alle, niin että hänen kätensä paikalla heltisivät. Samalla viritin musketinhanan ja ärjäsin isännälle: »Ulos, lurjus, taikka laukaisen paikalla!»
Istuin yksin pehmeällä sohvalla, edessäni pullo samppanjaa. Kyyppäri seisoi vieressäni ja ravisti olkapäätäni vaatien rahoja... »Mitä rahoja?» kysyin. »Te käskitte tuoda pullon samppanjaa!» vakuutti poika. »Mitä hulluttelette!» ärjäsin minä. »Minäkö olin pullon samppanjaa käskenyt, minä, jolla ei ole kuin 50 penniä rahaa kukkarossa.» Kyyppäri meni pois, vieden pullon mukanaan.
"Vanha Boeri on oiva soturi", puhui Ula rauhoitellen; "mutta veljeni on löytävä paljon muitakin, joista hän yhtä paljon voi pitää". "Mieletön!" ärjäsin. "Etpä olekaan päästänyt tuota harmaapää vanhusta yksinään teurastettavaksi; vaan onhan joukossa sekin, jonka kerran toivoin saavani vaimokseni, lähetyssaarnaajan tytär Minna Beidermann. Oletko nyt päivätyöhösi tyytyväinen?"
Silloin tunsin oudon ja wastustamattoman äänen sydämessäni, ett'en woisi Kertutta elää. Tuota tunnettani wastaan koetin taistella minkä woin ja ärjäsin tuolle sisälliselle sydämeni äänelle; 'wiisituhatta markkaa! Mutta tuo wakaa ja omaoikkuinen poweni asukas ei liene ollut lahjakoira, sillä hän ei ollut milläänkään koko tuosta tarjoamastani summasta.
Tuossa seisoi hän, nyykäytti minulle päätään erittäin viekkaan näköisenä ja huusi kumartuen korvaani: "Ha ha, prinsessani! Herrat puhuvat..." "Vaiti, Heintz!" ärjäsin minä ensi kerran elämässäni poljin vihastuneena jalkaani maahan. Hän katseli minua tuokion aikaa ikäänkuin säikähtyneenä ja kääntyi sitten arasti toisanne päin.
TOPRA-HEIKKI. »Suus kiinni, taikka korvalle tulee», ärjäsin minä, eikä auttanut mestarin mitään. Ja sitten me lähdettiin. Noin parikymmentä potraa poikaa liittyi matkaan. MIKKO. Minä etupäässä ja Kunnari. Antti se arveli ensin ja kynsi korvallistaan. SILJA. Mutta seurasi yhtäkaikki? MIKKO. Tiettyä se! Kun minä sieppasin nutunliepeestä ja vedin vähän matkaa perässäni. MATLENA. Entä sitten?
"Rahat tänne, olipa paljon taikka vähän!" sähisi äskeinen käheä ääni. "Kerjääminen on tässä kaupungissa kielletty, kuuleppas", ärjäsin minä ja tavotin portin avainta taskustani. Mutta sitä ei ollutkaan. Minähän olin päättänyt turvautua Esan periaatteeseen, vaikka en sitä heti muistanut. Nyt se kuitenkin täytyi tehdä, sillä muuta neuvoa ei ollut.
Päivän Sana
Muut Etsivät