Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Penkillä meidän vastapäätä nojasi onnellinen avio-mies päänsä puolisonsa olkaa vastaan ja vieressämme istui nuori morsian, joka autuuden hurmaamana painoi kähärähivuksisen päänsä sulhonsa rinnalle. "Kuinka ilettävältä ja vastenmieliseltä tuo näyttää!" kuiskasi Eva korvaani. "Armahani", vastasin minä, "emmehän voi sille mitään."
Vaan vetipä hän samassa minun käsipuolesta vähän syrjään. Käypä tuossa talossa, jonka portilla on suutarinkyltti, kuiskasi hän korvaani. Seurasin neuvoansa. No Kalle! Hyvää päivää! lausui muuan kartanolla oleva vaimonpuoli, jonka tunsin, sillä hän oli muutamia kertoja käynyt meillä. Mistä sinä nyt tulet? Kotoani. Tule sisään. Kuinka äitisi voipi? Hän ei ole täällä käynyt herran aikoihin.
Creakle, tarttuen korvaani; "ja kunnon mies hän onkin ja mies, jolla on luja luonne. Hän tuntee minut, ja minä tunnen hänet. Tunnetko sinä minua? Hei!" lausui Mr. Creakle, nipistäen minua korvasta julmalla leikinteolla. "Ei vielä, Sir", vastasin minä, vetäytyen takaisin tuskasta. "Eikö vielä? Hei!" kertoi Mr. Creakle. "Mutta saat pian tuntea. Hei!" "Saat pian tuntea. Hei!" toisti puujalka mies.
Vihdoinkin toinnuin ja sanoin: Ja miksi tahdotte jättää Wienin? Samasta syystä. Ja päätöksenne on peräytymätön? Ei, siirtoni ei ole vielä ratkaistu. Silloin jäätte. Hän tarttui käteeni. Martha! Toisen kerran lausui hän nyt nimeni, ja se äänen väre, jolla hän tuon ainoan sanan sanoi, hyväili korvaani ja sydäntäni ihanammin kuin mikään, mitä ennen olin kuullut.
RACHEL. Sano miksi vallaton Canzio kiljahti niin hirmuisella äänellä vasempaan korvaani, että järähti kovin siellä kammion perusta. CANZIO. Hyvin seliitetty, hyvin! Sua kiitän. RACHEL. Kuulkaat vielä, hyvä mies.
Tahdotteko säilyttää salaisuuteni ja auttaa minua, taikka tapanko teidät kummankin, niinkuin äskeiset leijonat olisivat tehneet? Ja uhkaavasti heristin assegaitani noitapapille, jota todenteolla suuresti pelkäsin", jatkoi kasvinveljeni tuttavallisesti korvaani kuiskaten; "mutta sitä en suinkaan hänelle näyttänyt.
Olipa juuri kuin olisin herännyt, kun matala mumina akkunani alta koski korvaani ja taas pani ajatukseni liikkeelle. Se oli naisen ääni, se tuli avoimesta kyökin-akkunasta oman akkunani alta, ja kun kurotin ulos kuulemaan, minä huomasin, että se oli Bettyn ääni. Minä menin ulos pihalle, ja kun kuljin kyökin-akkunan ohitse, minä näin Bettyn iso raamattu avoinna edessänsä pöydällä.
Katsahti sänkyyn, jossa lapset niin herttaisen näköisinä nukkua kyyhöttivät, mutta äidin tyhjä sija sängyn laidassa näytti niin houkuttelevan näköiseltä. Puistalti taas päätään. Silmät vetäytyivät sängyn puoleen ja itsekseen virkkoi: »Mutta minua tuntuu nyt rupeavan niin ihmeesti raukasemaan, että minä en jaksa kahta korvaani kantaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät