Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. toukokuuta 2025
Vaikka ei uskoni tämän selvempi olekaan, en sitä sittekään antaisi pois, yhtä vähän kuin mieronkiertäjä luopuisi leipäkannikasta, joka hänet hengissä pitää. Tämä uskoni on kuitenkin ainoa, joka sovittavasti selittää minunkin elämäni. Sanoohan Rydberg: »Joskin viivyt korpitiellä Polvi polvelta sä vielä, Saavut kerran Jordaniin.»
Joskin viivyt korpitiellä Polvi polvelta sä vielä Saavut kerran Jordaniin, jatkoi Toini. Mutta Teille tulee kylmä. Eilert Olsen nousi. Mennään sisään. Emäntä tuli ovessa vastaan. Tohtori Olsen, tehän aijotte pian lähteä, ettekä ole soittanut meille muuta kuin sen yhden ainoan kerran. Tyttäreni säestäisi sangen mielellään. Toini katsoi häneen hämmästyneenä.
Tulla nyt vastaan joku kiusantekijä, tulla nyt kylän tytöt härnäämään, tulla nyt poikaset heristämään... Mutta ei ketään kuulunut tulevaksi, tie oli auki niin pitkälle kuin sitä näkyi, yö oli hiljainen, kaikki nukkuivat ympärillä, eikä kuulunut muuta kuin omain kynsien napse savikolla korpitiellä, synkkäin kuusien keskessä. Tuossa oli aita, raja-aita, ja sen takaa oli kuuluvinaan jotain.
Yhtä mahdotonta oli määritellä, mitä tunsi ihmishenki, joka korpitiellä tapasi heimolaisensa ja näki keitaansilmän puhkeavan siihen, missä he toisensa tapasivat. Toveruus, ystävyys, rakkaus nimityksiä, muotoja ne olivat. Elämä ei mahtunut muotoihin, yhtä vähän sielun syvimmät tunteet sanoihin. Mutta kerran jätti eräs pieni tapahtuma muiston, joka kauan vaivasi Toinia.
Kuin korpitiellä vieras matkamies, Jot' etsii pimeys ja rosvojoukot, Peloissaan turvaa kylävalkeaan Ja pettymättä löytää lämpimän Ja ystävyyttä, hoivaa, suojelusta, Vaikk' on hän vieras vielä hartahammin Syliisi suljet veljen, sukulaisen.
Päivän Sana
Muut Etsivät