Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Tyhjä on sun asumus, niin valju ja kolkko se on kuin Kaaprean vuoret. Varjo on vieraasi nyt, se vanhana veljenä aina Istuvi vieressäs, ja tuimana ääneti nyökkää. Kaikki on hiljaa nyt ja veikkojen ääniä kaipaa. Autio on talo sun, on mykkä ja ääntä et kuule Tuttua missään. Saapuva kerran on toki päivä se, jolloin sä toivot Kurjahan pirttiisi taas, joka nyt niin tyhjältä tuntuu.
Sen viereen viimein jo voipuneen verenvuoto kaas; vihamiespä kun saarti, hän miekkoineen ylös syöksyi taas, huus miehillensä ja karkasi päin ja raivasi tien, läpi rynnistäin, ja kaatui vasta, kun ehti luo veikkojen tervehtiväin. Viistoistias vain, kun jo joutui yö, tuli tuonen tie! Ikä pitkä sentään, jos miehen työ iän mitta lie!
Me turvaa tuomme heikkojen, me tuumimme, me toimimme, me oomme yhteisvoimimme myös suoja yhteisseikkojen, näin parvet siskoin, veikkojen kun kasvavat, kun karttuvat, maan vartioiks ne varttuvat ja surmaks Suomen peikkojen.
Juo vain, niin jyväsalvosi On pian tyhjä, paljas, On pettua vain leipäsi Ja vesi kylmä kaljas. Villitsee viina väkes myös. Pahentaa palkolliset: He huolimatta tekee työs, Vaikk' ovat velvolliset. Välille hyväin veikkojen Vihankin viina saapi Ja vainon vallan verisen, Mi monia kuolettaapi. Se vanhempien välille Riidat ja torat tekee, Pahennukseksi lapsille, Jotk' olon moisen näkee.
Nördlingenin luona, väittää hän. Kyllä kai, ei, kesteissä ja juomingeissa se on kulunut, samanlaisten veikkojen seurassa kuin hän itsekin on. Mutta nyt aikoo hän heittäytyä vakavaksi kuin aidan seiväs, ruveta isänsä jälkeen pehtooriksi Perttilän laajoilla tiloilla, kyntää, kylvää ja niittää pro modulo virium prolem copiosam lucem proferre, niinkuin ne vanhat taaskin niin kauniisti sanoivat.
Päivän Sana
Muut Etsivät