United States or Somalia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Accasta, mi piti Rikhardin sisarelta myötäjäisnä veljemme saaman, ei he luopua halua millään. Munkkihölmöiksikin he muuntelee, jott' edut ritarein vain turvaan jäis. Ja aselepoa he tuskin sietää loppuun, he kun toivoo ties minkä äkkiyllätyksen toimeen voivansa saada. Hauskaa! Eespäin vain, vain eespäin, herrat! Min' oon tyytyväinen! Kunp' ois muu kaikki niinkuin olla pitää. SITTAH. Miks niin?
NATHAN. Tosiaan, kaunis nimi! Mutta suo, sulttaani, ennenkuin mä mielen' avaan kokonaan sulle, pieni tarina mun kertoa! SALADIN. Miks' ei! Ain ilolla oon tarinoita, hyvin kerrottuja ma kuunnellut. NATHAN. Niin, hyvin kerrottuja, kunp' ois se taito mullakin! SALADIN. Taas, taas niin kainon ylpeä! Ei, kerro, kerro!
Nyt koton' uinuissas näkö niinkuin kaste on raikas, muotosi muuttumaton kuin sen, jolt' äkkiä hengen ottanut tuskaton nuoli on hohtavajousen Apollon." Noin emo itkien virkki, ja suunnaton nous surun voihke. Kolmanneksipa näin Helene sanat haikeat haastoi: "Hektor, lankoni, oi sinä langoist' armahin mulle sill' aviokseen tänne Aleksandros jumalainen toi minut Troiaan kunp' ois ennen turmani tullut!
RISTIRITARI käyskelee edestakaisin palmujen alla. Eräs MUNKKI seuraa häntä syrjemmällä jonkun matkan päässä, aivan kuin haluten puhutella häntä. RITARI. Tuo minust' ei vain seuraa kaipaa! Kas, kuin käsiini hän tähtää! Hyvä veli, tai nimittää saan ehkä isäksikin? MUNKKI. Vain veli oon vain palveleva veli. RITARI. Niin, veli, kunp' ois jotain itselläni! Vaan, taivas nähköön, tyhjä oon
Kun on verta vuotanevi, niin silloin sota tulevi; kunp' on vettä vuotanevi, aina rauhassa elämme." Pohjan piika pikkarainen, neiti nöyrä, käskyläinen, pisti pihlajat tulehen, puun valion valkeahan; eip' on verta vuoakana, eip' on verta eikä vettä: läksi mettä vuotamahan, simoa sirettämähän.
Omanne mulle antakaa ma annan omani teille. RISTIRITARI. Mielihyvällä. Kunp' ensin tiedän, mikä mun on muka. Vaan teidän salaisuudestanne kai se selvenee. Suu puhtaaks siis. DAJA. Oh, herra! Ei, aatelkaahan! Ensin te, mä sitten. Mun salaisuudestain, se uskokaa, te nähkääs ette mitään hyödy, ellen mä teidän omaanne saa sitä ennen. Vaan pian!
Mutta en niin sure surtenikaan minä kaikkia muita kuin tätä yhtä; jo hautaan vie minut haikea murhe! Hektor! Kunp' edes erjennyt syliss' ois minun kurjan! Hänt' ois kyllältään valitella ja itkeä saatu, kantaja itkenyt ois, emo koito, ja myös minä itse."
Siis kera käy asemelskeeseen; hänt' aika on auttaa. Kunp' ei kohtais vain kova onni, kun jäi uros yksin iliolaisten keskeen ois kato meille se karvas!" Virkki ja riensi jo kohti, ja seurasi sankari aimo.
Ah, kunp' oisitte te yksi lisää niihin, joit' tyydyttää vain nimi ihmisen! RISTIRITARI. Jumalan nimeen, Nathan, niitä olen! Niit' olen! Kätenne! Mä häpeilen, ett' erehdyin mä teistä hetkeksikään. NATHAN. Mä siit' oon ylpeä. Vain yleisestä erehtyy harvoin. RISTIRITARI. Harvinaisen taas vain vaivoin unhoittaa. Niin, ystävät on meidän, Nathan, oltava. NATHAN. Jo oomme.
Rikhardin veli sellainen on varmaan, hän onhan veli Rikhardin. SITTAH. Vain kiitä sa Rikhardias. SALADIN. Melek-veljemme Rikhardin sisaren taas kunp' ois saanut: ah, mikä suku yhdess' oisimmekaan! Maailman ensi suvuist' ensimäinen! Oon itseäni kiittämään myös nopsa, sen kuulet. Ystäväini vertaisena mä pidän itseäni. Siitäpä, siit' oisi valtaheimo varttunut!