United States or Sri Lanka ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaikki riippui hänestä, Kansallisteatterin iltamat, rekiretket, hyväntekeväisyysarpajaiset, juhlapäivälliset olivat »hyvin onnistuneet» tahi »aivan onnistumattomat», sen mukaan oliko Esteri Kalm mukana vai ei. Ihmekö jos neiti Smarin oli mielissään. Ja ihmekö, jos hänen kirjeitään forstmestarinna luki ilolla forstmestarille sanoen: »Näetkös nyt!» Ja forstmestari oli shakkimatti.
Josef ei koskaan lakannut häntä suremasta ja kaikista muista naisista oli hän välinpitämätön. Aluksi oli hän lohduttamaton. Isabellalle oli hän uskonut kaikki tuumat, joita hän hautoi levottomassa mielessään. Hänen ainoana tyydytyksenään oli lukea uudelleen hänen kirjeitään ja muistiinpanojaan.
"'Ei, mummo', sanoin minä, 'ei ole mitään kirjettä täällä. "'Katsos kannen alle! Monesti kätkevät he kirjeitään sinne, nuo roistot! "'Ei, mummo, kannenkaan alla ei ole mitään. "'Vai niin! Sepä on varsin hyvä. "Niin aloimme lukemaan Walter Scott'ia ja kuukauden kuluttua olimme lukeneet melkein puolet.
Virastot, liikemiehet ja ne harvat yksityishenkilöt, joilla oli laajempi kirjevaihto, haettivat postinsa postitoimistosta, sillä kirjeitä ei kannettu kotiin kirjeensaajille. Suuren yleisön täytyi taas itsensä vaivautua postikonttoriin kyselemään mahdollisesti saapuneita kirjeitään.
"Puolestatoista vuodesta, ajattelehan toki sitä Jäger. Kuusitoista killinkiä joka kirjeestä." "Kehno kirjoittaja, sanon minä, joka ei edes maksa kirjeitään... Miksi kirjoitti hän nyt viimein, kun hän jo edeltäkäsin oli pannut terveisiä kälysi kirjeessä? Neljä ja puoli kyynärää silkkinauhoja!
Nähtävänä todistuksena tästä tavasta oli se, että joka aamu, kun laskuvesi pakeni mereenpäin, näki kymmenittäin tummia hindulaisten ruumiita kumpaakin sukupuolta tulevan virtaa alaspäin. Siinä saivat merimiehet myös kirjoitella kirjeitään, jota varten noin 5 pennin maksusta sai paperia, kirjekuoren, mustetta ja kynän käyttääkseen.
"Näyttää siltä kuin saisin ne pitää itsekseni", vastasi ylioppilas katkerasti, koettaen kohottaa olkapäitään. "Niin, parastahan se onkin ha, ha, ha, niin, tulkaa nyt pian käymään pappilassa, niin saatte vähän lukea hänen kirjeitään, jos haluatte. Minä istun enimmäkseen yksinäni koko illan." He erosivat, ja kotiin tultuaan rupesi pastori paperein joukosta etsimään Ainon viimeistä kirjettä.
Ei aio antaa meille yhtään mekkovaatetta, eikä ota minnekään mukaansa; ei näytä kirjeitään eikä mitään, eikä laske kamariinsakaan, yksinään vaan siellä kirjoittelee ja meidän pitäisi tehdä käämejä sotkeutuneista langoista. Jopa teillä nyt on syitä, naurahti emäntä. Antaa Aliinan pitää nuo kankaansa kokonaan, paneehan se kohta teille erityisen kankaan, jota saatte itsekin opetella kutomaan.
Väkisinkin täytyi sydämen sykähdellä ilosta, kun hän luki toisesta alkulauseen: »Iäti oma Aliina!» ja Iidan kirjeestä: »Uskollisin ystäväni.» Hän ei ennättänyt vielä yhtäkään kirjettä loppuun, kun sisar Mari tuli huutaen heilaten sanomaan: »Tule katsomaan, kun isä on tuonut sinulle muslimia vaatteiksi ja vaikka mitä.» Tuokoon, sanoi Aliina tylysti ja keräili kirjeitään sisaren nähtävistä.
Ja eräänä toisena päivänä, 15 p:nä kesäkuuta: »Täällä maalla luen mieluimmin hänen kirjeitään. Ja kuinka monta kertaa olenkaan lukenut nuo hänen sydämensä tunnustukset. Saan nähdä hänet ainoastaan muiston silmin, muiston harson läpi. Missä mahtanee hän nyt olla ja mitkä ajatukset asunevat nyt hänen rinnassaan?»