Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. lokakuuta 2025
Viikon ajan kävi Rosalie sen jälkeen joka päivä Fécamp'issa ottamassa noista asioista selkoa eräältä notaarilta, jonka hän tunsi. Pantuaan sitten eräänä iltana rouvansa vuoteeseen, istuutui hän hänen sänkynsä pääpuoleen ja sanoa tokaisi yht'äkkiä: Nyt kun ootte, rouva, vuoteessa, niin jutellaan vähän. Ja sitten hän selitti asian.
Ja heittäen molemmat käsivartensa hänen kaulaansa hän syleili ja suuteli häntä, ja molemmat itkivät halaillen kovasti toisiaan, voiden tuskin irroittaakaan käsiään toisistaan. Rosalie rauhoittui kuitenkin ensiksi ja sanoi: No, täytyy oll' kiltti ny', ei saa vilustuu!
Jeannea värisytti, kun hän sanoi: Minä pyydän sinua, älä puhu minulle koskaan hänestä! Minun sydämeeni koskee liian paljon, kun vain häntä ajattelen. Mä tahdon päinvastoin hänestä puhua, rouva, sanoi Rosalie, sillä te ootte kovin vähän järkevä, nähkääs, rouva Jeanne.
Jeannen huulilta oikein sateli sanoja ja kaikki tuli kerrotuksi ihan perin pohjin puolessa tunnissa, ehkä muutamia pikkuseikkoja lukuunottamatta, jotka siinä ryöpyssä häneltä unohtuivat. Sitten meni nuori rouva myttyjään aukaisemaan. Rosalie, joka oli liikutettu hänkin, auttoi häntä.
Rosalie läksi hänen mukaansa valvoakseen tavarain purkamista ja huonekalujen asettamista oikeille paikoilleen. Yksin jäätyään alkoi Jeanne kävellä ympäri kartanon huoneita, ja hänet valtasi hirveä epätoivon puuska.
Rosalie oli lähtenyt talosta, ja Jeanne eleli vaivaloista raskauden aikaansa. Hän ei tuntenut sydämessään mitään iloa siitä, että tiesi tulevansa äidiksi, sillä liian suuri surunkuorma oli hänet kokonaan lamauttanut. Hän odotti ilman uteliaisuutta lapsensa syntymistä, peläten yhä edelleen, että häntä saattoivat kohdata vieläkin jotkut uudet onnettomuudet. Kevät oli tullut aivan huomaamatta.
Kun hänen vaimollaan oli tuo komea nimi Adélaïde, niin paroni aina lisäsi sen eteen sanan "rouva" äänensävyllä, josta kajahti hieman ivallista kunnioitusta. Sitten paronitar lähti astumaan ja nousi vaivoin ajoneuvoihin, joiden kaikki vieterit taipuivat. Paroni kävi istumaan hänen viereensä, ja Jeanne ja Rosalie asettuivat etupenkille selin hevosiin.
Mutta sitten tuli taas hänen sieluunsa todellisuuden kova tunne, hän nousi ylös masentuneena kuin jokin raskas paino olisi murtanut hänen voimansa, ja verkalleen lähti hän kulkemaan kotia kohti jupisten: "Senkin vanha hupsu! Senkin vanha hupsu!" Silloin sanoi Rosalie hänelle yhtämittaa: Olkaas tok' rauhass', rouva! Mitäs te sill'viisii hääritt'.
Kun Rosalie seuraavana aamuna tuli hänen luokseen, sanoi Jeanne hänelle: Rakas lapseni, minä en voi koskaan lähteä täältä. Mutta hänen sisäkkönsä vastasi siihen vihaisesti: Niin sentää täytyy, rouva. Heti kohta saapuu notaarikin sen kanss', jok' on halukas ostaan kartanon. Muuss' tapauksess' ei teill' neljän vuoden peräst' oo yht' ainoata suupalaakaan.
Rosalie oli viikon kuluttua täydellisesti alkanut hallita kartanon asioita ja väkeä. Jeanne alistui ja totteli vastaansanomatta.
Päivän Sana
Muut Etsivät