Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. lokakuuta 2025
Saadessaan nämä rahat tunsi Jeanne ilon väristyksen ruumiissaan, ja heti kun mies oli poistunut, kiirehti hän ottamaan hatun päähänsä lähteäkseen mitä pikemmin Godervilleen toimittaakseen nuo odottamatta tulleet rahat Paulille. Mutta maantiellä tuli häntä vastaan Rosalie, joka palasi ostoksilta ja alkoi epäillä jotakin, aavistamatta asian oikeata laitaa.
Jeannella oli itku kurkussa, Rosalie taas oli tyyni kuin kylmäluontoinen talonpoikaisnainen ainakin. Vanha sisäkkö otti usein puheeksi nuo maksamattomat korot ja sitten vaati hän, että hänen haltuunsa annettaisiin ne paperit, jotka Jeanne, kaikkiin asioihin perehtymättömänä, piti salassa häveten poikaansa.
Tulkaa kohta takaisin, sillä minä en lähetä teille enää mitään. Ja herra Paulia lähden minä sitten hakemaan, kun olemme saaneet tietoja hänestä. Terveiseni! Palvelijanne Rosalie." Ja Jeanne palasi Batteville'en eräänä aamuna, jolloin satoi lunta ja oli hyvin kylmä. Jeanne ei käynyt enää ulkosalla, ei hievahtanut enää paikaltaan.
Kumartuen vuoteensa laidalle katseli Jeanne häntä ja sanoi: Onhan totta, että olit Julienin vuoteessa, kun minä yllätin teidät. Käsiensä lomitse päästi Rosalie valituksen: On, rouva. Silloin purskahti paronitar yht'äkkiä itkuun hengästyen niin, että hänen kurkkunsa korisi, ja hänen kouristuksen tapaiset nyyhkytyksensä säestivät Rosalien nyyhkytyksiä.
Heti perille saavuttua halusi Jeanne levätä, mutta Rosalie ei sitä hänelle sallinut peläten hänen jälleen rupeavan turhia mietiskelemään. Godervillen puuseppä oli jo tullut auttamaan talon kuntoon panemisessa, ja kohta ryhdyttiinkin järjestämään jo paikalle saapuneita huonekaluja, odotettaessa viimeistä kuormaa, joka ei enää voinut kauan viipyä.
Vihdoin kuului kaukaa vihellys, joka sai heidät kääntämään päänsä, ja he huomasivat mustan koneen, joka suurenemistaan suureni. Se lähestyi kauhealla kolinalla ja kulki heidän ohitsensa, perässään pitkä jono pyöriviä rakennuksia. Ja kun eräs virkamies oli avannut oven, suuteli Jeanne kyyneleet silmissä Rosalieta ja nousi erääseen noista vaunuista. Liikutettuna huusi Rosalie: Hyväst', rouva!
Jeanne, joka yht'äkkiä oli herännyt, hyppäsi tuota pikaa ulos. Hänen isänsä ja Rosalie, joille muuan renki näytti valkeata, miltei kantaen saattoivat sisään paronittaren, joka oli aivan menehtymäisillään, valitteli vaivojaan ja lakkaamatta hoki heikolla, tuskin kuuluvalla äänellä: "Voi, Jumala! Lapsi raukat!" Hän ei tahtonut mitään juoda, ei mitään syödä, vaan pani maata ja nukkui heti.
Ja kyynel putosi hänen sormilleen, jotka liikuttelivat neulaa. Myöskin Rosalie, joka ennen oli ollut niin iloinen ja aina hyräili, oli muuttunut. Hänen pulleat poskensa olivat kadottaneet verevyytensä ja näyttivät syvälle vajonneina joskus aivankuin mullalla hierotuilta. Usein kyseli Jeanne häneltä; "Oletko, lapseni, sairas?"
Siis jo ensimmäisenä yönä, heidän palattuaan Peuples'iin, oli hänen miehensä hänet jättänyt tuon tytön tähden. Siksipä hän antoikin hänen maata yksin. Nyt Jeanne oli saanut kuulla tarpeekseen ja huusi: Mene tiehesi! Mene tiehesi! Ja kun Rosalie, joka oli aivan lamassa, ei hievahtanut paikaltaan, sanoi Jeanne isälleen: Vie hänet pois! Saata ulos hänet!
Hän kävi siellä sitten joka päivä, ja joka päivä purskahti Rosalie itkemään, kun näki rouvansa. Lapsi annettiin elätettäväksi erään naapurivaimon luo.
Päivän Sana
Muut Etsivät