United States or Slovenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän oli tuntenut saman väristyksen, nauttinut samasta suloisesta hurmasta noina lämpiminä päivinä, jolloin hän odotti tulevaisuutta, kuten nyt, kun hänen tulevaisuutensa jo oli mennyt.
Aurinko oli uponnut kuusien taakse, ja punainen taivas, jossa siellä täällä tulisina hohti kummallisia pieniä pilvenhattaroita, synnytti ruumiissa väristyksen jo pelkästä näkemisestä. Mentiin sisään avaraan saliin, jossa suuri uunivalkea loimusi. Lämmittävä mielihyvän tunne synnytti ilon heti kynnyksen yli tultua.
Saadessaan nämä rahat tunsi Jeanne ilon väristyksen ruumiissaan, ja heti kun mies oli poistunut, kiirehti hän ottamaan hatun päähänsä lähteäkseen mitä pikemmin Godervilleen toimittaakseen nuo odottamatta tulleet rahat Paulille. Mutta maantiellä tuli häntä vastaan Rosalie, joka palasi ostoksilta ja alkoi epäillä jotakin, aavistamatta asian oikeata laitaa.
Parsifal on heittänyt sinisen viittansa, Parsifal ratsastaa punaisessa viitassa. Parsifal on unhoittanut ilman siniset hyväilyt ja hiljaisen väristyksen hartaus-ilot, Parsifal on myrskyn punaista paloa ja Parsifalin kädessä liekehtii synkeä miekka. Parsifal, pimentokatsantoinen punaviittaritari lentää leimuna maailmaa. Haarniskat ovat hauraat sen synkeän ritarin edessä.
Tuuli puhalsi niin aaveentapaisesti häntä vastaan noista kolkoista rotkoista ja loukoista, hän tunsi vielä saman väristyksen ruumiissansa, jota hän muisti lapsuuden aikana tunteneensa, niinkuin siellä todellakin olisi asunut tuo tuima vuorenhaltija, millä Luckard, kun Wappu oli pahankurinen, oli peloittanut häntä vuoteelle.
"Te olette tehneet hyvin ystävällisesti, Mas'r Davy", lausui Mr. Peggotty. "Erinomaisen ystävällisesti", sanoi Ham. "Rakas Em'ly", lausui Mr. Peggotty. "Katso tänne! Mas'r Davy on tullut! No, reipastu, sydänkäpy! Eikö sanaakaan Mas'r Davy'lle?" Minä huomasin Em'lyssä jonkun väristyksen, jota vielä saatan nähdä. Hänen kätensä kylmyyttä, kun koskin sitä, saatan vieläkin tuntea.
Ei ollut sen syytä, mutta se vaan oli ja silloin tällöin humautteli ruumista väristyksen tapaiset virtaukset ja mieli painui yhä alakuloisemmaksi. Vasemman silmän alla alkoi liikkua ihohiiri ja potkitteli se että silmäluomet liikkuivat. Mitä nyt pitää itkeä? Enhän ole itkenyt sitten kuin Juken aikana, mutta mitä nyt? arveli Antti itsekseen ja mietti yhä mikä tuohon olisi syynä.
Utterson huokasi. »Eikö sieltä milloinkaan kuulu mitään muuta?» kysyi hän. Poole nyökkäsi. »Kerran», sanoi hän, »kerran kuulin sen itkevän». »Itkevän? Miten niin?» virkkoi juristi, joka tunsi väristyksen kulkevan ruumiissaan. »Se itki kuin nainen tai niinkuin kadotettu sielu», vastasi palvelija. »Se vaikutti minuun niin, että olisin voinut itsekin itkeä lähdettyäni sieltä.»
ELMA. Tässä on käteni. AKKA. Ah kuinka pieni ja korea käsi! ja hieno, samettihieno! mutta miksi nämät monet ristiviivat täällä? ELMA. Sanokaat se itse. Mikä rumuus hänen kasvoissansa. Väristyksen tunnen ruumiissani häntä katsellessani. Ja hänkö nuorena kuin ruusu kauniina hohti? Niinpä sanotaan. Lieneekö mahdollista? Oi, vanhuus! sä äänetönnä, mutta varmaan meitä jokaista lähestyt.
Yrjö! Niilo! Yrjö tunsi kylmän väristyksen käyvän läpi ruumiinsa. Niilo oli laskenut hänet irti, mutta hän ei kyennyt karkaamaan. Masennettuna makasi hän siinä hampaita lyöden, vavisten joka jäsenessään ja peittäen kasvojaan käsiinsä. Onneton, näinkö sinut jälleen tapaan? puhkesi viimein Niilo puhumaan. Tuskallinen valitus oli Yrjön ainoa vastaus. Elääkö Katri? Onko hän vaimonasi?