Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Nuorukainen kertoi nyt vilpittömästi ja yksinkertaisesti, miten hän ensi kerran oli kohdannut Ester Larssonin Korsholman vallien luona, kertoi Larssonin kartanon metelistä ja sitten Vähäkyrön metsässä sattuneen tapauksen.
Kukapa häntä ostaa, sanoi emäntäkin huolissaan. Tuo samainen homma on vienyt rappioon niin kartanon kuin pellotkin. Muitten maat kasvavat leipää, tämä kasvaa kukkaroheiniä ja päivänkakkaroita. Hevoset ja miehet kesänsä talvensa ovat tuon viran varrella. Ne markat, mitä saa, menevät kuin kuumille kiville elintarpeita ostaessa.
Mutta hedelmä-tarha olikin siinä vielä; vieläpä ikivanhoja ruosteen-karvaisia runkojakin, jotka eivät kantaneet hedelmiä, tuskin lehtiäkään, vaan kuitenkin olivat jääneet paikoilleen, syystä että "kartanon" nykyinen omistaja ylimalkain antoi kaiken seisoa ja kasvaa miten vaan taisi.
Tämä osa puutarhaa lehtimajoineen ja kukkaisryhmineen oli syystä ruustinnan ylpeys ja rovastin silmäin ilo. Mutta kaunista oli kartanon toisellakin puolella. Kohta pihan toisella puolella oli korkea koivikko, jonka pappilaiset olivat puistoksi raivanneet. Koivut siellä olivat vanhoja, tuuheita riippakoivuja.
Pysy alallasi, äläkä ylvästele. Tiedustele asian laitaa hänen arvoisuudeltaan papilta, tahi myöskin armolliselta kartanon herralta.
"Tuleeko Risto huomenna?" kysyi taas Anna. "Ei taida kerjetä vielä huomenna, mutta kyllä se tulee, älä epäile Anna!" "Onko Risto ollut tuossa tappelussa, kun noin paljon vihollisia on kaatunut oi hirmuista!" huusi Anna. "Ei Risto ole ollut tässä tappelussa", vastasi Olli. "Vihollisetko ovat polttaneet kartanon?"
Tuuli on tuima ja ankarat aallot, Ruuhet on rannalla pienoiset; Ruuhet on rannalla pienoiset; Kultani sormet on hienoiset. Elä lähe kultani aaltojen valtaan! Aallot ne pian sinun pettäisi. Sitte ei suru mua heittäisi, Ennenkun multaki peittäisi. Kultaansa ikävöivä. Tuoll' on mun kultani, ain' yhä tuolla, Kuninkahan kultaisen kartanon puolla; Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo!
Itseensä tyytyväisinä kynivät he höyheniään, sivelevät sierainkarvojaan, puhdistelevat pukuaan ja haastelevat omista asioistaan, niinkuin ei maailmassa muita olisikaan ja niinkuin kaikki olisi vain heitä varten varattu... Heitä varten kyntää kartanon herra auki niittynsä ja kesantonurmikkonsa, heitä varten kylvää talonpoika rukiinsa, heitä ruokkiakseen lähtee kalastaja saaristossa silakan pyyntiin ja heidän tarpeitaan ajatellen virittää lintumies takamailla ansansa metsäpoluille.
Te arvelette kartanon huoneuksen olevan heikon kajastuksen Guseckin saleista, pienen virvoitus- ja huvipaikan, jossa leikattujen sulkien taasen pitäisi ruveta kauniisen lintuun kasvamaan. Neidistänne, kotiopettajasta tulee, se on itsestään selvä, taasen päähenkilö näyttämölle ja meidän velvollisuutemme olisi juhlallisesti koristaa kartanon sinä päivänä, jolloin hän saapuu".
Ja me tulimme, näimme ja ostimme sen. Muutaman päivän kuluttua seisoimme me kartanon portilla, avaimet kädessä, valmiina astumaan "omaan taloomme". KAHDEKSASVIIDETT
Päivän Sana
Muut Etsivät