Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Johanneksella on siellä suuri talo, ja sitten vielä, kääntyi hän Henrikin puoleen: minulla olisi kovin paljon puhumista sekä Johanneksen että sinun kanssasi, Henrik. Mitäs muuta kuin tulette. Gabriel uhkasi myöskin lähteä Ingridin kanssa mammaa katsomaan. Gabriel, sanoi Uuno hymähtäen ja nyykäyttäen mietteissään päätänsä.
Mutta kerran oli hetki tuleva. Kerran hän oli seisova tuon miehen edessä pystypäin. Ja mittelevä miekkojaan hänen kanssaan. Siitä oli tuleva voimankoetus, paljon pahempi kuin Rabbingin äsken esittämä kaksintaistelu. Olihan Johanneksella vielä isänsä kostamatta. Mutta myös itsensä hän tahtoi kostaa, oman karun ja ankaran nuoruutensa.
Hän pysyi yhtä hiljaisena, syvänä ja salaperäisenä. Mitä hän mahtoi miettiä sitten? Oikeastaan ei Johanneksella ollut siitä aavistustakaan. Aikoinaan hän oli luullut tuntevansa Liisan. Nyt, mitä enemmän hän itse muodostui takaisin omaksi maailmakseen, sitä enemmän täytyi hänen tunnustaa itselleen, että tuo toinen tuossa hänen vierellään oli uppo-outo ja vieras hänelle.
Mitkä taitosi? hän kysyi, vaikka tiesi kysymättäkin. Ne, joista sinä pidät, kuiskasi Liisa. Eikö hän osannut ehkä? Oliko Johanneksella jotakin valittamista? Niissä ei kukaan ole sinun vertaisesi, vastasi Johannes hurmautuneena. He rupesivat vallattomuudessaan arvostelemaan vastaantulevia miehiä ja naisia. Etenkin naisia.
Jaakko ja Muttila viipyivät kauan. Auralla ja Johanneksella oli kyllin aikaa keskustella. Onko teillä lasta? kysyi Johannes. Ei, vastasi Aura. En minä tahdo. Hänen kanssaan? ajatteli Johannes. Mutta hän oli kyllin hienotunteinen jättääkseen sen sanomatta. Kuitenkin oli kuin olisi Aura arvannut, mitä hän mietti tällä hetkellä. Sinä et pidä hänestä? hän kysyi. Kenestä? Muttilasta?
Smyrnassakin oli muinoin kukoistava kristitty seurakunta, koskapa Herra apostolillansa Johanneksella kirjoitutti sen enkelille seuraavat sanat: "Näitä sanoo ensimmäinen ja viimeinen, joka oli kuollut ja elää: Minä tiedän sinun tekos ja vaivas ja köyhyytes (mutta sinä olet rikas), ja niiden pilkan, jotka heitänsä juutalaisiksi sanovat ja eivät olekaan, vaan ovat saatanan joukko.
Nyt voin minä sinua hyvällä omallatunnolla onnitella. Soittaa parhaiten, joka viimeksi soittaa, mutisi Topi. Muuten hän ei ollut tullut väittelemään Johanneksen kanssa, sanoi hän. Hän oli tullut hakemaan Johannesta ulos. Sillä oli Johanneksella kuinka kiire tahansa olevinaan, tämä ilta hänen kuitenkin täytyi uhrata ystävälleen. Minä tahdon istua ja iloita, selitti Topi. Ja minä tahdon maksaa!
Johanneksen katse kadotti kirkkaan valonsa. «Harmaala! Eikö se kartano ole K n pitäjässä minun syntymäpitäjäni naapuripitäjässä?« kysyi hän. «On, mutta mitä vastaatte? Saanko teidät isännäksi?« kysyi majuri kummastellen mitä Johanneksella oli Harmaalan kanssa tekemistä. «Minä kiitän teitä luottamuksestanne, mutta en saata käyttää hyvyyttänne.
Johannes ymmärsi hänet ja hänen silmäluomiensa reunat vertyivät, ja hän räpytteli silmiänsä kääntyen poispäin. "Mikä paradiisi noilla kahdella voisi olla täällä, Johanneksella ja Alinalla!" ajatteli Henrik. "Molemmat he ovat eronneet vanhoista rakkaista kodeistaan, ja heillä on nyt pieni yhteinen uusi oma koti, jossa he ikäänkuin elävät vaan toisilleen.
Vapaaherra Carp oli tavannut Rabbingin ennen lähtöään Helsingistä ja Rabbing oli jättänyt koko jutun hänelle, Johanneksen vanhana ystävänä ja suosijana, järjestettäväksi. Paikka oli valmis, ja oli siihen astuttava ennen kesää. Ellei Johanneksella nimittäin ollut mitään tarjottuja ehtoja vastaan muistuttamista? Vapaaherra Carp selitti kaikki muutamassa silmänräpäyksessä hänelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät