Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. toukokuuta 2025
Hän oli tuolle miehelle niin uskollinen, että toinen sellaisessa tapauksessa olisi jo kadottanut järkensä. Kas pahusta! Olet kai kuullut puhuttavan kreivi Karl Gustaf Lejonborgista? Siitäkö skoonelaisesta kamariherrasta ja rikkaasta tilanomistajasta?... Kukapa ei olisi kuullut aikamme suurimmasta onnenonkijasta!
Rakas Karl Gustaf! virkkoi nyt Anna, katsoen kreiviin kyyneleisin silmin ja ristissä käsin; miksi tehdä pahaa pahemmaksi?... Eikö ole parasta tunnustaa kaikki? Mitä? sähähti kreivi, tunnustaa!... Mitä minun pitäisi tunnustaa?... Mutta, mutisi hän itsekseen, onko hän hullu, kun hän sinuttelee minua toisten kuullen?
Pyydän anteeksi, että olen vaivannut herraa! virkkoi tuntematon, kumartaen ja kääntyen mennäkseen. Eikö saa tietää, keneltä voin sanoa terveisiä? kysyi luutnantti. Kysymys on eräästä taulusta... Anteeksi, että olen teitä viivyttänyt! vastasi vieras, jatkaen menoaan portaita alas. Ei haittaa ... minä olen juuri lähdössä ulos... Olette varmaankin matkustavainen? uteli Gustaf.
Omituisen ja samalla ylevimmän ilmaisunsa saa meikäläinen jälkiromantiikka 1880-luvulla esiintyvän Gustaf von Numersin huomattavassa näytelmätuotannossa, joka, vaikka alkuperäisesti ruotsiksi suoritettu, on suomenkielisenä julkisuuteen tullut ja sellaisena myös suomalaiseen kirjallisuuteen luettava.
Niin että mistään palautumisesta luontoa lähemmäs ei meillä voi juuri olla puhettakaan. Mutta siitä huolimatta pitäisi sellaisen omituisen ja itsenäisen runoilijan kuin Gustaf Fröding on, saavuttaa meilläkin kylläksi lukijoita, sillä varsinaista humoristista runoilijaa ei meillä ole, vaikka huumoria muuten pidetään huomattavana ominaisuutena suomalaisten luonteessa.
Ryövärien luolassa! toisti Annakin katsoen kattoon. Ja että luulin aiottavan minut murhata, lisäsi Lejonborg; eikö siis asian laita ollutkaan niin? Murhata teidät? Murhata sinut! toisti Anna; Karl Gustaf, kuka tahtoi sinut murhata? Ettei hän häpeä sinutella minua näin monen kuullen, mutisi kreivi itsekseen. Kuka tahtoi teidät murhata? kysyi poliisimestari; ketä te pelkäsitte?
Kirjallisuushistoriasta voimme selvästi nähdä, kuinka eri aikakausien hienommat runoilijaluonteet, todellisuuteen kyllästyneinä, ovat etsineet mieleistänsä mielikuvituksen ravintoa milloin uskonnon helmasta, milloin vanhemmilta, runollisemmilta ajoilta, milloin taas pelkästään oman aatepiirinsä ihannemaailmasta. Kaikkia näitä keinoja näyttää myöskin Gustaf Fröding käyttäneen.
Siellä minun täytyi olla Tammik. 12 päivään asti v. 1714, vaikka jo 14 p. Jouluk. olin pois komennettu; mutta huonon kelin tähden en ennen päässyt lähtemään. Majoittaja Gustaf Gisselkors'in kanssa läksimme Tammikuulla Korppoon, jossa myös olimme jumalanpalveluksessa.
*Gustaf*, syntynyt 1846, kuoli kimnasistina 1865. Sinne johti perheen vanhimman pojan, nuoren Carl kreivin ja minun välilläni vallitseva ystävyys ja sydämellinen suhde tieni siihen aikaan usein; hän oli kanssani melkein yhdenikäinen ja samanaikainen ylioppilas.
Pyydän vielä kerran anteeksi, että olen vaivannut! lausui kreivi, ja minä kiitän kohteliaimmin saamistani tiedoista. Tiedoista! huudahti luutnantti Gustaf; mistä tiedoista? Että ... että... Ettäkö hän ei ollut kotona?... Ei kiittämistä, herra kreivi!... On kuitenkin hyvin ikävää, ettei... Minulla on kunnia sulkeutua suosioonne! lausui kreivi, poistuen nopeasti.
Päivän Sana
Muut Etsivät