United States or Norway ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rohkaistuna neidin uutta toivoa antavista sanoista hän nousi reippaasti ja sanoi mitä kohteliaimmin kumartaen: Suokaa minulle anteeksi. Teidän jalomielinen avuntarjouksenne on minulle suunnattoman arvokas enkä voi teitä kyllin kiittää. No, mitään muuta en tahdokaan, sanoi apina ilostuen ja istui nyt vuorostaan halkolaatikolle. Menkää te vaan kaikessa rauhassa kotiinne.
Sillä välin kaikui korviini rabbiinin ääni kuin jostakin kaukaa: »Niin, Talmud kehoittaa meitä tutkimaan, ennen kaikkea tutkimaan!» Hän nousi ja sanoi kohteliaasti: »Mutta hiukan virvokkeita! Olkaa hyvä!» Minäkin nousin. Kohteliaimmin lausuin, että hän oli nähnyt aivan liian suurta vaivaa; minä olinkin jo liian kauan kuluttanut hänen kallisarvoista aikaansa ja pyysin nyt saada häntä kiittää.
Jos ei ole tahdottu hylätä pyramiidimaista tekotapaa ja sijoittaa päähenkilöltä kumpaakin puolelleen taulun sivuille sekä asettaa heidän keskelleen viittä enkelinpäätä muodostumaan kauniiksi yhdyssiteeksi isän ja äidin välillä, olisi voitu joko siirtää päähenkilöt hieman vasemmalle tai myöskin laajentaa etäisyyttä molempain lasten ja vanhempain sekä lasten välillä keskenään, joten olisi helposti tullut vältetyksi se pikku virhe, josta olen rohjennut kohteliaimmin huomauttaa.
Jos herra on vain sulhanen tai ystävä, niin kiittää hän mitä kohteliaimmin, kun nainen on päärmänyt hänen kaulahuivinsa tai korjannut hänen sormikkaansa. Mutta kussa ikään nainen vain lienee varma miehen rakkaudesta ja mieltymyksestä, niin sanoo mies hänelle ainoastaan: "Hyvä on; tarkastappas nyt paitojani ja korjaa tuo ratkeama nutussani elä vain unohda niinkuin eilen."
Epäilemättä, vastasi kreivi mitä kohteliaimmin. Jos Larsson on jättänyt anomuskirjansa kreivi Hornille, ja hänen ylhäisyytensä on katsonut sen mahdolliseksi, niin saatan edeltäkäsin onnitella teitä menestyksestänne. Minä en ole antanut mitään anomuskirjaa kreivi Hornille, vastasi Larsson jurosti.
Pyydän vielä kerran anteeksi, että olen vaivannut! lausui kreivi, ja minä kiitän kohteliaimmin saamistani tiedoista. Tiedoista! huudahti luutnantti Gustaf; mistä tiedoista? Että ... että... Ettäkö hän ei ollut kotona?... Ei kiittämistä, herra kreivi!... On kuitenkin hyvin ikävää, ettei... Minulla on kunnia sulkeutua suosioonne! lausui kreivi, poistuen nopeasti.
Minä kuljin nyt erään korkean ja jyrkän vuoren poikki Brakmatin kaupunkiin, joka on eräällä lakeudella toisella puolen vuorta ja sen juurella. Asukkaat täällä ovat katajapuita. Ensimmäinen jonka kohtasin töyttäsi koko painollansa minua vastaan, niin että minä lankesin seljälleni maahan; ja kun minä kysyin syytä tähän omituiseen tervehdykseen, pyysi hän mitä kohteliaimmin sanoin minulta anteeksi.
Keittokirjan sekä runon, jatkoi Ludvig yhä enemmän innostuen, neiti Vesterlundille. Kiitän suuresti, sanoi Ebba neiti, joka samassa viuhka kädessä tuli saliin. Ja viuhka, saatoinhan tuon arvatakkin, ett'ei niin komea lahja ollut minulle aijottu? No tietysti, parahin neitini, sanoi Ludvig mitä kohteliaimmin, kevyesti puristaen Irenen kättä, jonka tämä oli laskenut Ludvigin käsivarrelle.
Tuhat kertaa tervetullut, herttainen neiti, lausui mitä kohteliaimmin tanssiopettajatar, joka näytti osoittavan suurta mielenkiintoa vierasta kohtaan. Mitä mamselli pitää Juliasta?... Onko mamselli häneen tyytyväinen?
Pahat ihmiset kertovat teidän silloin mitä kohteliaimmin tarjonneen hänelle käsivartenne ja huolellisesti saattaneen hänet ihan ylös asti ja sanotaanpa ettette jättäneet häntä ennen kuin hänen ovensa edessä sekä että sitten lähetitte hänelle naulan rintasokuria ja...» «Ja sen ehkä luulitte minun tehneen ainoastaan hänen tähtensä?