Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Voinko luottaa sinuun? Ketä minä odottaisin, kun sinä olet luonani? Enkeli! huudahti kreivi, kiertäen käsivartensa hänen vyötäisilleen ja puristaen häntä itseään vasten, samalla etsien huulillaan hänen suutaan. Karl Gustaf! sanoi Anna, hiljaa irroittaen itsensä kreivin syleilystä ja väistäen hänen suudelmaansa.
Nehljudof näki kuinka upseeri katsomatta pyytäjään veteli äänetönnä savuja paperossistaan, kuinka hän sitten yhtäkkiä ojensi kätensä läimäyttääkseen vankia ja kuinka tämä, lyöntiä väistäen, veti paljaaksi ajellun päänsä olkapäitten väliin ja hypähti syrjään. Kyllä minä sinut tästä kohta niin pehmitän, että muistat! Astele päälle vaan, kyllä jaksat! kiljui upseeri.
Että saattoikin vaikuttaa häneen niin syvästi tuon ystävän käynti! se ajatus katkeran mustasukkaisuudentunteen värittämänä lensi Aletten mieleen. »Ruustinna ja molemmat tyttäret jäivät tänne. Minun pitää jouduttaa illallista»... sanoi hän väistäen ja puoleksi hämillään.
Viimein se kyyristyi ja karkasi sitten hirmuisella huippauksella suoraan häntä vastaan. Mutta Britannialainen oli varoillaan. Taitavasti väistäen hän kerran lujasti iskeä sivahutti petoa. Tämä oli kuoleman isku. Kookas eläin karjahti kauheasti ja kellistyi värähdellen hiekalle. Ikäänkuin ukkosen jyrinä kaikkuivat äärettömän katseliajoukon mieltymyshuudot.
Hän alkoi käydä eteenpäin tavallisilla, hiukan raskailla askelillaan, väistäen kasteista ruohoa. Hänen kauhtanansa laahasi jälestä hiekalla ja kahisi joka liikkeellä, minkä hän teki. Hänellä oli rukouskirja kainalossa, mutta hän oli unohtanut aamulukunsa ja käveli pää kumarassa, ajatuksissaan ja sanaakaan sanomatta. Hänen äänettömyytensä lannisti minut aivan. Hän oli muutoin tavallisesti puhelias.
Tyttö kohotti väistäen päätään ja katsoi hämmästyneenä: »Kuinka voit minulta semmoista tahtoa? Tiedäthän ettei se ole oikein.» »Sinä et pidä minusta niin paljo, kuin olet sanonut!» kuohahti nuorukainen kuin lupauksen rikkomisesta syyttäen. Tyttö purskahti itkuun ja hänen hennot hartiansa värisivät liikutuksesta. Irtautunut kukkaterttu vierähti maahan. »Minun kukkaterttuni...» nyyhkytti tyttö.
Mutta muori ei ole kotona, lausui hän väistäen. Niin, teillä on oikeus, ei minun tule tulla sisälle, koska te olette yksin. Mutta, sanokaa minulle: saanko minä tulla toisten? Tahdotteko te sen, Emili! Tyttö ei tietänyt, mitä hän vastasi hän vaikeni. Te olette vaiti, Emili, sanoi Berndtsson, mutta muistakaa, meidän elämämme saattaa riippua... Meidän? kysyi Emili vavisten, meidän elämämme?
Silloin Vitiges lähti suuttuneena kirkon portailta. Häntä suututtivat kansan puheet. Mutta ihmiset tunsivat hänet. "Tuo on kuningas. "Miten synkästi hän katseleekaan", sanoivat he väistäen häntä. "Minä en pelkää häntä. "Minä pelkään enemmän nälkää kuin hänen vihaansa. "Hanki meille leipää, kuningas Vitiges. "Kuuletko? Me kuolemme nälkään", virkkoi rääsyinen vanhus tarttuen hänen vaippaansa.
Sen tehtyään laskeusi hän sillan alle, nosti varovasti kirstun kannen takaisin sijoilleen, löi kiinni irtautuneet naulat, nousi pois, sulki luukun ja asetti kaadetut penkit paikoilleen. Panu seurasi hänen liikkeitään pälyvin silmin yrittämättäkään paeta. Mutta kun pappi otti kirveen lattialta, jonne oli sen haudasta heittänyt, ja heilautti sitä kädessään, painautui hän kokoon kuin iskua väistäen.
Päivän Sana
Muut Etsivät