United States or Vanuatu ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän huusi lukkaria, joka toimitti palvelijan virkaa hänen luonansa ja sanoi hänelle: " Tuolla on joku ovea kolkuttamassa. Meneppäs katsomaan mikä siellä on! "Lukkari meni avaamaan ja palasi sanoen: " Toden totta, herra pastori, te olette nähnyt unta, sillä oven takana ei ollut ketään.
Tääll' on käydä turvallista tuollapuolen vihan, yläpuolla yön ja hallan, taivas-tietä ihan. Päätä huimaa katsellessa maailmoita alla, hurmaa kahta kaunihimmin toiset korkealla. Ensi kerran elämässä elän rinnan rauhaa, sopusoinnun suurta unta, laulun mieltä lauhaa. Kantaatti. Kaupunki nukkuu, paukkaa pakkasen harmaja henki. Yön äänet hukkuu, turtuvat tuskat jo ihmisienki.
Ikävä hämäryys vallitsi yksinäisessä huoneessani, kun viimein palasin siihen; mutta minä olin nyt uupunut ja taas levolle laskettuani vaivuin tornista jyrkkään alaspäin unen syvyyteen. Vaikka näin unta, että olin muualla ja toisenlaisissa oloissa, tuntui kuitenkin minusta, kuin olisin kuullut tuulen käyvän.
Olenhan minä ihan terve, mitä minä lääkärillä. Mutta ellet saa unta, kun näytät olevan niin levoton. Minäkö levoton? Suuri erehdys. Minä päinvastoin en ole vähääkään levoton. Mene nyt kumminkin sisään, sinä täällä tuulessa kylmetyt. Viskaali yhä tarkasteli häntä. Ei kääntänyt hetkeksikään silmiään muuanne. Elli ei voinut lähteä, viskaalin katse häntä kauhistutti ja kiinnitti samalla.
Hänestä tuntui, kuin koko hänen entinen elämänsä olisi ollut pahaa, tuskaloista unta, eikä häntä ennen olisi ollut olemassakaan, vaan joku sisällinen voima nyt vasta olisi selittämättömällä tavalla hänet näille ihanille ilmoille saattanut.
Säde singahti maahan myös talven ja jään, sen sai sydänlähtehet lämpenemään, moni haavekin vainottu valveutui, viha väistyi ja kosto, mi nyrkkiä pui, ja kyynelsilmin ihmiset yhtehen sai, me kaunista unta vain nyt nähnemme kai, sama sallimus oikeutta antane ei, mi valtaherran valtikalla kaikkemme vei, ei lahjaksi elämäänsä kansakunta saa, sen vasta uljas uskallus valloittaa, ja kauniimpi kuin tuli tarjottu lie, on urholiekki uhman ja salamoiden tie!
Palavaan pyyntöön yhdy: polvillemme Eteensä langetkaamme! Unta näin Verisist' otteluista, koko yön Vain pelkkää tappoa ja teurastusta. CASSANDRA. Se vielä toteen käy. HECTOR. Hoi! Torvi soimaan! CASSANDRA. Ei hyökkä-merkkiä, ei, taivaan tähden! HECTOR. Pois, sanon! Taivas valani on kuullut. CASSANDRA. Ei valaa tuittupäistä taivas kuule.
Kaikki, mikä on tapahtunut, on totta, minä tiedän sen, mutta minä melkein kuin toivoisin, että se ei sitä olisi, vaan olisi yhäkin unta voidakseni siitä herätä siihen, että se on totta. Hän on ollut täällä hän tulee jäämään tänne hän on käyvä täällä usein samalla tavoin kuin eilen.
Hän sai sijansa lattialla, niinkuin muutkin, vaan ei saanut unta silmiinsä koko yönä. Havaittuansa että kaikki hänen ympärillänsä nukkuivat, hiipi hän hiljaa ovesta ulos ja jäi seisomaan kiviportaille katselemaan. Kuu oli täysi ja valaisi vaalealla, kalman kylmällä valollaan autiota avaraa vuoristoa ylt'ympäri.
Vaikka olikin uudessa paikassani ystävällinen vastaanotto, tuntui kumminkin "kylmältä kyläinen koti." Silloisia tunteitani olisivat hyvin sopineet kuvaamaan kantelettaren säkeet: "Ohoh kullaista kotia, Armasta isän eloa! Jos oli leipeä vähemmän, Niin oli unta viljemmältä." tai: "Korea kotoinen leipä, Jos on täynnä tähkäpäitä; Vihavainen vieras leipä, Vaikka voilla voituohon."