Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
"Menet pitkälle pinolle, halkosien suollantahan: elä halkoa hyleksi, ota halko haapainenki! Heitä halko hiljallensa, kovasti kolajamatta, taikka appi arveleisi, anoppi ajatteleisi vihoissasi viskelevän, kiukuissa kolistelevan.
"Me tahdoimme nähdä sinua askareissasi, emmekä pyydä sinulta enempää kohteliaisuutta, kuin että saamme nähdä sinun niissä." "Paljon on toimia, joita emännän täytyy uskoa palkollisille," jatkoi Mari. "Mutta maitokamariani en minä usko kellekään." "Se on oikein," myönsi anoppi; "mutta niitä tulee joskus aikoja, jolloin et aina itse pääse askareihin tulet joskus sairaaksi taikka olet matkalla.
Ensi alussa koettiwat anoppi ja Asarin waimo yhdestä neuwoin kurittamallakin saada häntä juomattomaksi, mutta se ei onnistunut ensinkään, sillä Asarilla olikin silloin aina jo päässä useampia isoja ryyppyjä, jotka hänelle kyllä antoiwat rohkeutta ja isännän oikeutta, ja loppusumma tuosta oli aina se, että anoppi tyttärineen sai turwottunein ja werisin kaswoin ja runneltunein ruumiin pötkiä käpälämäkeen, jolloin useinkin wiettiwät yönsä lammaskarsinoissa ja minkä missäkin.
Anoppi ei ole ainoa olento, joka on kuolemaa varten luotu; ei ole ainoa, jota eläissään toivotaan kuolleeksi, mutta jonka kuoltua sanotaan: »hyvä on, että hänkin on olemassa ollut!» Hyvät ystävät! Luulen rehellisesti täyttäneeni lupaukseni puhua pari sanaa anoppien eduksi.
Mutta tulitpa sittenkin kiinni, anna raha tai mene työhön. Kyllä tulen työhön, kunhan ensin päästät lehmän, nälkäänhän se kuolee, huusi akka kiukkuisesti. Muutenhan ei ole päivin eikä öin lepoa. Anoppi on sairaana. Mies juovuksissa. Yksin pitäisi ennättää joka paikkaan, mutta voimat puuttuu. Hiisi vieköön sinun päivätyösi.
Morsian mäellä itki, Vesitiellä vieretteli, Kaivotiellä kaikerteli. Päätyi emo kuulemahan. "Mitä itket piikaseni, Nuorempaiseni nurajat, Anoppiko pahoin pitävi?" "Niin anoppi hyvin pitävi Kun ennen emo kotona." Morsian mäellä itki, Vesitiellä vieretteli, Kaivotiellä kaikerteli. Päätyi veikko kuulemahan. "Mitä itket siskoseni, Nuorempaiseni nurajat, Kytykö pahoin pitävi?"
Ennenkuin hän sitten taas toisiin askareisin ryhtyy, pitää ensin lempeästi kysyä anopilta, kuinka ne talon tavan mukaan ovat tehtävät. Ei edes vaivaloisimmassa työssä, jauhamisessa käsikivellä, saa puhkailla, ei ähkäillä: »Ettei appi arveleisi, Anoppi ajatteleisi,
Siksi seisoivat he vain seinävierellä ja ihmettelivät; soiton sävelten aina hurjemmin humistessa, tanhun tahdin aina kuumempana kiirehtiessä. Mikä kunnia talolle! kuiskivat häävieraat. Onhan tullut tanssittamaan morsianta itse maankuulu kuninkaanpoika. Mikä kunnia meidän köyhälle mökillemme! huokaili anoppi autuaassa hymyilyssä.
Siellä hän kertoi molempain sekä apen että anopin kuullen, mitä oli tapahtunut. Anoppi puhkesi itkuun ja apen muoto synkistyi. "Vai niin, vai niin," päivitteli Siuron isäntä, "joko hänestä nyt on tullut juomari ja peluri." "Minä toivon," sanoi Mari, "ettei hänestä ole tullut kumpaakan.
Päivän Sana
Muut Etsivät