Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Sentähden vastasin kohteliaasti: »Sehän se on papin panema nimi mulla.» Vieras otti poveltansa sanomalehden, joka näytti minusta hyvin tutulta. »Tietekö herra Jeskeleinen, Te on haukunut anopit tesse? Tietekö herra Jeskeleinen: mine myös kutsutan anoppi?» »En minä mikään herra ole. Eikä ole koko Jääskeläisen suvussa herroja muitakaan, jos minusta ei ehkä tule.» »Mine on anoppi, kuuleko Te?»
Hän ei ymmärtänyt surun syytä niin kauvan, kun petäjä kasvoi ja metsä kasvatti marjoja. Mutta kun porsas myytiin, ruuhi jäätyi kiini järveen ja marjat jäivät lumen alle, silloin ymmärsi Johannes, ettei syyttä isä surrut kesällä, ettei äiti syyttä itkenyt. Kun anoppi joulun alla kuoli, kadotti Johannes ajaksi ilonsa.
Etkös ollut onnellinen avioliitossasi? RAFAEL. Me rakastimme toinen toistamme, että olimme hulluksi tulla; mutta lempo osasi pariimme; anoppi asui tykönämme. FEDERICO. Aivan oikein, lempo ja anoppi ovat yhtä. RAFAEL. Onnemme meni hiiteen. Ystäväni, jos nait FEDERICO. Kuukausi aikaa minä sen jo tein. RAFAEL. Entä onko sinullakin anoppi? FEDERICO. Kaksi yhden verosta. Kaksi?
Siellä on joku järven takana, joka pyytää venettä ... mahtaisiko olla äiti? Anoppi? Sen se on tuli. Se sen aina sytyttää suuren kuin juhannuskokon. Siihen meni Juhan ilo. Marjan kasvot olivat jäykistyneet ja suu väännähtänyt katkeraan kaareen. Odottakoon, ei tästä nyt joudeta, oli Juha sanovinaan välinpitämättömästi.
On vallan toista tehdä työtä vierasten luona. Isä on ryyppäämätön ja hyvänluontoinen, eikä kaikilla torpantytöillä ole niin hauskaa kotia eikä puutarhaa, eikä niin hyvää ruokaa kuin meidän tytöillä on. Miina kyllä tietää, että elämä olisi vallan toisellaista, jos hänellä olisi suuri talous ja ankara anoppi. Ja jos sanon täyden totuuden, niin on koko Lintulan talo kuin suuri roskaläjä."
Anoppi oli surullinen, Eevalla oli nälkä, Jaakko epäilyksen kahleissa. Lapset? Mutta lapsen suru ei ole katkera. «Mikäs nyt neuvoksi?« lausui vihdoin Jaakko ja nousi lavitsalta. «En suinkaan tiedä muuta kuin että myymme lehmän ja porsaan ja uudestaan lähdemme petun keruulle«. «Jos lehmän ja porsaan myisitkin, kuinka kauvan luulet niillä saatujen jyväin piisaavan?
Hän voi viehättää, miellyttää, voittaa tottelemaan. Hänen hieno, huomaamaton vaikutuksensa kietoo pojan päivä päivältä yhä tiukemmin ja tiukemmin. Jätä hänet omiin hoteihinsa ja hän taivuttaa poikansa tahdon. Mutta toimekas anoppi tai joku muu etuoikeutettu neuvonantaja sanoo hänelle: Hyvä ystävä, sinun on välttämättömästi saatava poikasi taipuvammaksi. Se on sinun velvollisuutesi.
"Tervetultua, appi ja anoppi taloon," vastasi miniä iloisesti ja meni vieraita vastaan ottamaan. Sittenkuin tavalliset pysähdys-toimet olivat tehdyt ja hevonen riisuttu ja saatu talliin, tahtoi Mari viedä vieraansa sisälle. Mutta Siuron isäntä lausui: "Olisinpa utelias tietämään, mitä te täällä askaroitsette."
Mä tiedän perijättären, Mut missä, en hiisku, en; On torpan ainoa lapsi Ja sinisilmä ja kultahapsi, Kuin ruskotus vienoinen! On anoppi vanha ja appi: Ei muuta vailla kuin pappi! On kahden tynnyrin kylvömaat Ja heinävät niityt ja haat; Ja vaikk'en katso rahaa, Niin joshan on rahaa, se ei tee pahaa: On lainassa seitsemät sa'at!
"Aina se on arveluttavaa, näin alusta kumminkin," vastasi Mari; "eipä tiedä kukaan, kuinka lopussa käy." "Onhan meillä jokaisella taivaallinen Isä, johon saamme luottaa," muistutti anoppi. "Häneen minäkin turvaan," sanoi Mari, "ja mieleni pysyy siis levollisena."
Päivän Sana
Muut Etsivät