United States or Bangladesh ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ketään ystävistäni en voi kutsua päivälliselle, sillä eihän heitä sovi viedä pimeään putkaan. Oi! ei koskaan! Saara täti, anoppi ja koko suku pitäisivät perheen kunnian ikuisesti häväistynä.
Kun pääsisin täältä, kun olisin minä lähtenyt eikä anoppi. Hän loittoni pihasta, laskeusi hakaan, missä kuuli lehmien kellot. Yhtäkkiä seisoi Juha hänen edessään polulla. Eivät ensin osanneet sanoa sanaakaan toisilleen. Sitten sanoi Marja: Lähdin katsomaan lehmiä... Juha virkkoi: Olin veräjiä korjaamassa... Ja sitten he menivät kumpainenkin taholleen.
Joskus itse kylässä käydessään, ei saa miniä moittia uutta kotiansa, varsinkaan ei anoppia: »Kysyvät kylän miniät: Antoiko anoppi voita, Kuin ennen emo kotona? Sano aina annettavan Kapustalla kannettavan, Jos kerran kesässä saanet, Senkin toisen talvellista».
Oletko kokenut, minkä anoppi voi miehelle tehdä?» Tämmöisiin kysymyksiin minä tyynesti vastaan, että minua ei ensinkään haluta sitä kokea. Jos minä missään suhteessa voin elämääni onnelliseksi sanoa, on se juuri siinä, ettei minulla ole ollut semmoista kokemusta.
Eihän se olisi jaksanut sen lapsensa kanssa. Kun olisitte vuorotellen sitä kantaneet. Olisimmehan, vaan minnekäpä me ... minnekäpä se olisi sen kanssa täällä joutunut, jos olisi jaksettukin kukapa sen olisi täällä huoneeseensa ottanut? Olisi saanut tulla tänne meille. Ei suinkaan häntä nyt toki olisi täältä korpeen ajettu, jos olisi tullutkin. Ei tiedä, vaikka olisi anoppi ajanutkin.
Kammari, jossa anoppi nukkui, näytti vähän paremmin tuulta pitävän; mutta mummohan sekä ikänsä että tautinsa tähden tarvitsikin enemmän lämmintä. "Kuules, Juhana!" sanoi Katri eräänä iltana puoleksi leikillä, mutta puoleksi myöskin pahoillansa, "oletpa sinä vähän huolimaton mies, kun hankit vaan märkää puuta. Mitenkä minä saan puhutuksi tulta tämmöisiin hakoihin?
"Hän on vielä hieman nuori ja ujo. Tehkää se sen vuoksi hänen luvattansa. Kirjoita pieni puhe miehellesi, hän voi pitää sen illallispöydässä. Se on odottamatonta kaikille." "Kun vaan saisi Rasmussenin suostumaan siihen," sanoi rouva, josta tuuma oli oivallinen. "Saa hänet suostumaan," sanoi anoppi.
Kuitenkaan en minä, minun korkeasti kunnioitettua, rakasta anoppi rouvaani, minun läsnä-olemuksellani enempää vaivata tahdo, koska hän ei minua mielellänsä nähdä tahtoa mahda.
"Lupaan tehdä kaiken minkä voin, saattaakseni Doran onnelliseksi", sanoi Eugen vakavasti. "Minä uskon sen, uskon sen kiitos, rakas Eugen. Uskallan myöskin sanoa, että nyt annan sinun haltuusi puhtaan liljan..." "Kyllä, rakas anoppi", keskeytti Eugen kärsimättömänä, nousten sohvalta, "lupaan pitää hyvää huolta Dorasta, olipa hän sitten lilja tai ratsuhevonen.
Anoppi sanoo, että vaimo on ymmärtämätön, jos hän vaatii miestänsä osottamaan rakkauttaan muulla tavalla kuin alituisessa työssä hänen hyväkseen. Ei anoppi milloinkaan pidä minulle pitkiä luentoja, mutta minä kyllä tiedän hänen pitävän minua ajattelemattomana, hemmoteltuna tyttösenä, ja eräänä päivänä hän kertoi minulle, miten hän on Juhoa kasvattanut.