United States or Palestine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tyttö kääntyi vielä kerran ja kuusenterttu paloi kuin iltarusko vaalean puseropilven keskellä. »Tänään minä en kaada enää ainoatakaan puuta», sanoi nuorukainen, istuutuen rungolle pää käsien varaan. Heilani on kuin mansikka, mansikka, mansikka! Häntä nyt tahdon tanssittaa, tanssittaa!
Lapset riemahtuvat hänen talven mentyä taas ensikerran kuullessaan ja rientävät muillekin iloansa ilmottamaan, tytöt toivottavat häneltä tulevia onnia näinkin häntä puhutellen: Kuku kultanen käkönen, Helkyttele hietarinta, Papurinta paukuttele, Saksan mansikka sanele! Kuku neittä naitavaksi, Tätä neittä naitavaksi.
Olin ennen, kun olinki, Olin armas aikoinani, Kaunis kasvinpäivinäni; Olin kun omenakukka, Tahi tuores tuomenkukka, Tahi mansikka mäellä, Puola polttokankahalla. Jo kyllä kahdestiki tätä ennen olemma maininneet, missä näitä lauluja tätä nykyä enimmästi tavataan.
Kuules, kuin minä sanelen, kielin toisin kertoelen! "Lähet jo, kukka, kulkemahan, mansikka, matelemahan, verannukka, vieremähän, sametti, samoamahan tästä kuulusta ko'ista, kaunihista kartanosta; tulet toisehen talohon, perehesen vierahasen.
"Ehkä olette jo valinnut minulle morsiamenkin?" "Niin olenkin." "Noh, antakaapas kuulla. Onko hänellä edes nenä ja kaksi silmää? Suuta on hänellä arvattavasti liiaksikin." "Suu on hänellä kuin mansikka, ja silmät on hänellä niin kirkkaat ja säkenöitsevät, että niistä voisitte saada tulta piippuhunne." "Ehkä ne säkenöitsevätkin kiukusta?"
Ovat kyllä, mutta sen uuden koneen nimi on ainaiseksi kadonnut, oli vastaus. No sitten ei ole hätää, kunhan ruuvit päässäsi ovat paikoillaan, arveltiin. Kyllähän viileämpi ilma paraikaa hyvältä tuntuisi, virkkoi joku tytöistä. Kun kaiken vuotta olisi yhtä jolakka ilma, eiväthän mansikatkaan kypsyisi milloinkaan, huomautti Hietalan Hilma. Sinä itse olet parahiksi kypsynyt mansikka.
"Jo sanoit pahan sanasen, sanan kehnon kertaelit suusta yötisen vasikan, päästä pennun päiväkunnan! Hyvän on sulho neien saanut, tuonut maalta maan parahan: on kuin puola puolikypsi, kuin on mansikka mäellä, tahi kuin käkönen puussa, pieni lintu pihlajassa, koivussa koreasulka, valorinta vaahteressa.
Minä olin toissapäivänä viimeksi Toholassa ja näin hänen kyllä toimekkaasti puuhailevan talouden askareissa. Pikaisesti hän kiersi kirnua, voi syntyi neljännestunnissa, mutta sitten olikin tyttö punainen kuin mansikka, sanoi Hietalan Hilma. Ahaa! Vieras kuulee, mistä tuulee! Hilma nähtävästi puhuu pussiinsa päin.
Toiset kun näkivät, että näiltä meni aika sipinässä, jatkoivat keskenänsä leikkiään ja kysyivät aina pilan vuoksi Hintiltä ja Matilta, että onko puolukka ja mansikka rakkaat keskenänsä. No jo no toki, sanoi välistä Matti. Mitä häntä kyseletkään, yhtyi Pekka puheeseen. Sanoihan mustalaisakkakin riittäneen rakkautta riiaamisen aikana kokonaiseksi kesäiseksi yöksi.
Tämän erityisen arvonsa tähden käkeä lauluissa usein muistellaan ja mainitaan kauniimmilla nimityksillä: kultainen, hopiainen, kultakielellinen, kultalintu, hopialintu, hopiarinta, tinarinta, hietarinta, papurinta, Saksan mansikka, Wiron puola j. n. e.