Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Tuskinpa olisit muuten Niin väkevä, uskollinen. KULLERVO. Nyt jätämme Illin tänne Kahden vartijan keralla. Tuliroihun valvojiksi Hippo ja Onervo, jäätte. Muut minua seuratkaatte, Niinkuin kissat hiipimällä, Kuin kulo hävittämällä. Minä kun talon sisässä Tulen päästän valloillensa, Te ulkona vartijoitte. Kuka pyrkisi pihalle, Sen tapatte taitavasti, Kuin pennun pesänsä suulle.
Seuratkaa koiraa; minä otan pennun ja tulen jäljessä." Hei Rakki! Usus! Ot' kiinn'! Ja niin pojat lähtivät riuskasti eteenpäin. Kohta koira kuului haukkuvan kiukkuisesti ja tasaisesti. Vähän ajan perästä ilves juoksi rinnettä alas lammelle, ja jäällä syntyi tulinen tappelu ilveksen ja Rakin välillä; mutta poikien lähestyessä peto lähti pakoon ja kääntyi takaisin vuorelle päin.
Muutaman kummun luona, jossa lahonut honka makasi pitkollaan, haukahti vihdoinkin Polle ja pyrki päästä eteenpäin; samalla näin 3 karhua kohoutuvan sammalvuoteelta honkien lomasta. Ammuin niin sukkelaan, kuin ennätin, ja onneksi osasin toisen täysikasvuisen karhun pennun sydämeen, niin että karhu kellahti paikalle.
Sen ohessa katsoivat he parhaaksi tappaa pennun, kosk'eivät muutoin voisi saada kylläksi ruoka-aineita pitkän ja kovan talven tarpeeksi, niinkuin myöskin tuoda venheen likemmäksi tupaa ja hädin tullen hakata sen polttopuiksi.
Stanley ampui ja osasi niin hyvin, että kolmensadan jalan matkan päästä luodillaan melkein erotti krokodiilin pennun pään sen ruumiista, ja kaikki läsnäolevat tervehtivät tätä mainiota laukausta kajahtavilla mieltymyksen osoituksilla. Sitte läksi keisari pääkaupunkiinsa, jossa hän kutsui Stanleytäkin käymään.
Näin varustautuneina metsämiehet lähtivät seuraavana päivänä metsälle. Nyt suunnattiin kulku suuriin metsämaihin pohjoiseen päin. Sinä päivänä metsämiehet eivät vielä löytäneet suurten otusten jälkiä, mutta illan suussa juuri kun he olivat rupeamassa yötiloille, yhdytettiin kolmen ilveksen, emän ja kahden pennun, jäljet.
Hengistyneenä ja kovin väsyksissä pääsi hän vihdoin siihen paikkaan, jossa tapettu karhu makasi. Tuota pikaa ketti hän siltä nahan, peitti itsensä, Leon ja pennun tällä, ja havaitsi pian nuoren ystävänsä virkoovan. Kerran huo'aten kysyi Leo: "missä minä olen?" "Turvallisessa paikassa nykyjään kumminkin! Karhun talja ja pentu ovat pelastaneet meidän!
"Jo sanoit pahan sanasen, sanan kehnon kertaelit suusta yötisen vasikan, päästä pennun päiväkunnan! Hyvän on sulho neien saanut, tuonut maalta maan parahan: on kuin puola puolikypsi, kuin on mansikka mäellä, tahi kuin käkönen puussa, pieni lintu pihlajassa, koivussa koreasulka, valorinta vaahteressa.
Mult' arvo liukee pois. »Hoi!» huusin taannoin. Ja kuninkaita, niinkuin kilpaan pojat, Esille syöksi, huutain: »mitä käsket?» Sull' onko korvat? Pois viekää kurja tuo ja pieskää hänet! Parempi pennun kanssa leikitellä Kuin vanhan kuolevaisen jalopeuran. ANTONIUS. Haa! Kautta kuun ja tähtein! Pieskää hänet!
Mutta mikä siis oli syynä tähän ikävään ja alakuloiseen tunnelmaan juuri nyt, kun hän vast'ikään oli keventänyt aluksensa painavasta lastista ja vapaasti voi ohjata sen minne vain mieli teki? »No, rakas Kristian, nyt olette tekin vuorollanne saanut pienen apinan pennun»... Näillä lohduttavilla sanoilla lähestyi Axelin prinssi kärsiväistä sankariamme.
Päivän Sana
Muut Etsivät