United States or Croatia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä olin toissapäivänä viimeksi Toholassa ja näin hänen kyllä toimekkaasti puuhailevan talouden askareissa. Pikaisesti hän kiersi kirnua, voi syntyi neljännestunnissa, mutta sitten olikin tyttö punainen kuin mansikka, sanoi Hietalan Hilma. Ahaa! Vieras kuulee, mistä tuulee! Hilma nähtävästi puhuu pussiinsa päin.
Kyllä hän on hävytön tyttö, menee noin vaan nuorta poikaa jupojulkisesti imeksimään! Voi aikoja, voi tapoja! Surkutella täytyy tätä syntistä maailmaa! Viimeksi kerrottu haikeus kirposi Mörskyn Marketan suusta. Pojatkin kuiskailivat jotain tämmöistä: Sanokaa mitä hyvänsä, mutta suloinen ja sievä tyttö Hietalan Hilma sittenkin on. Voi totta tosiaankin! Sievä ja uskalias tyttö!
Hän kaasi tuokkosesta kouransa täyteen mansikoita ja tuppasi ne nauravaan suuhunsa. Hietalan Hilma ei joutanut kirkkoon eikä marjaankaan. Emäntä oli pyytänyt häntä jäämään kotiin ja olemaan apuna talouden askareissa, kahvin ja ruuan valmistuksissa. Notkeana ja suloisena hän puuhailikin, paljaspäin, kaksi paksua ja pitkää hiuspalmikkoa hartioilla.
Kun muu väki nousi makaamasta, oli emännällä kahvi keitetty ja kahvikupit pöydällä. Tytöt laittautuivat nyt pyhäpukuihin, joita olivat nyyteissä mukanansa tuoneet. Hietalan Hilmakin ilmaantui muiden tyttöjen joukkoon, omatekoinen sievä puku yllä. Osa poikia oli poissa, muut joivat kahvia. Kadonneita kaivattiin.
Ehkäpä tuon paperin jaksan lunastaa, saanhan sitten rahat. Lähtö tapahtui. Hietalan Hilma katsoi kujasille, kun hepo juoksi tie helisi. Sitten pyörähti hän aittaan ja pyyhkäisi esiliinansa kulmalla silmiänsä. Mutta Törsövän Taneli ilvehti rantaan mennessään: Samu suotta kyselee, mikä se tärkeä asia oli. Ei hän niin tuhma poika ole, kyllä hän sen tietää kysymättäkin.
Kaunis ja sydämellinen, lisäsi Salmelan isäntä, ja muutoinkin minä pidän paljon Hietalan torpan perheestä, se on rehellistä väkeä, peräti rehellistä. Vai niin rehellistä, murahti herastuomari huolettomasti. Pilvet, jotka olivat uhanneet luokoa ja karheita kastella, painuivatkin hitaasti toiselle suunnalle. Vastapäätä aurinkoa loisti pilvessä heleänvärinen vesikaari.
Ei se herastuomari orittansa myy, vaan lahjoittaa sen tulevalle vävypojalleen, virkkoi Törsövän Taneli, luoden silmänsä Samuun päin. Samu ei ollut kuulevinaan Tanelin pakinaa. Hänen korvaansa oli sattunut Hietalan Hilman ja Mörskyn Marketan sanat. Vilkaistuaan sinnepäin huomasi hän Hilman punastuneena vesissä silmin. Hilma Hietanen oli Salmelan torpparin tytär.
Ovat kyllä, mutta sen uuden koneen nimi on ainaiseksi kadonnut, oli vastaus. No sitten ei ole hätää, kunhan ruuvit päässäsi ovat paikoillaan, arveltiin. Kyllähän viileämpi ilma paraikaa hyvältä tuntuisi, virkkoi joku tytöistä. Kun kaiken vuotta olisi yhtä jolakka ilma, eiväthän mansikatkaan kypsyisi milloinkaan, huomautti Hietalan Hilma. Sinä itse olet parahiksi kypsynyt mansikka.
Mörskyn Marketta sylkäsi kolmeen ilmansuuntaan ja alkoi loihtia: Mato musta maanalainen, Taakka tuomen karvallinen! Tieän mä sinun... Opettaja sanoi ... pitää imeä! virkkoi Hietalan Hilma hypätessään siihen ja painoi samassa suloiset huulensa Samun otsaan, imi myrkytettyä vertä suuhunsa ja sylki sen pois. Tämä kaikki tapahtui muutamissa sekunneissa.
Yötä ja päivää satoi pommeja ja tulisia kuulia onnettomaan kaupunkiin. Stjernstråle vastasi tervehdyksiin parhaan kykynsä mukaan. Hietalan luona, toisella puolen Kivisiltaa, on kivi, jota vielä tänäkin päivänä sanotaan Kasakankiveksi. Tälle kivelle kerrotaan tsaarin nousseen kaupunkia tarkastelemaan ja ryntäyssuunnitelmiaan tekemään.