United States or Guinea-Bissau ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Pitäkää siitä nyt hyvä huoli," sanoi hän muille, "minä pistäydyn kotona tuomassa hiukan riepuja ja Tanelin vanhemman vyön kapalovyöksi." "Kyllä," lupasi Sussu ja käski Liisan sytyttämään päreen, sillä kuopassa oli jokseenkin hämärä. "Maija tuo katsonee lasta sen aikaa," lisäsi hän vielä ja niin sanoen riensi asiallensa.
Mutta minäkin tarkoitan parastasi ja omaa parastani ... Hetvi! Minun on kovin vaikea elää. Et usko, Taneli, kuinka mielelläni minä kuolisin! Mitä joutavia, Hetvi! Elää me tahdomme, iloisesti elää. Mutta kuule nyt, Taneli, jättäkäämme tämä asia toistaiseksi... Jos vaan isäni... Eipäs jätetä toistaiseksi, karjasi herastuomari Tanelin takana.
Välittämättä mistään muusta kuin karhusta tempasi hän Tanelin ladatun pyssyn ja juoksi nietosten läpi karhun jäljessä metsään. Turhaan varoitti ja uhkasi isä. Poika katosi puiden taa, eikä ollut nyt muuta neuvoa kuin lähettää Taneli ja kuski huimapään jälkeen. Hetki hetken perästä kului levottomassa odotuksessa, eikä Kustaata eikä miehiä näkynyt, ei kuulunut.
Nyt hän eukkonsa kanssa paraikaa puuhasi navetan tekoa. Tanelin vaimo Liisu otti pojat ystävällisesti vastaan ja kehoitti heitä viipymään talossa kunnes olivat kyllikseen levänneet. Illalla puhuttiin Yrjänästä, Mattu-äidistä ja heidän seurastaan. Pekanhuhdan vanhukset arvelivat, että viimeksimainitut tuskin vielä olisivat voineet sinne ehtiä.
Niin, jos ei vaan ole kovin mielesi paha, niin jää kotiin minun avukseni. Minähän olen tullut talkoihin ja teen sitä työtä, mitä annetaan, vastasi Hetvi. Oikeastaan esteli emäntä Hetviä sentähden, ettei tämä olisi sattunut joltakin tyttöhupakolta kuulemaan tuota Törsövän Tanelin kamalaa kalajuttua, ja vielä senkin vuoksi, että sitten oli aikaa ja tilaisuutta osoitella Hetville talon rikkauksia.
Kun he olivat hieman hengähtäneet, sovittiin niin, että Antti jäi koirineen paikalle ja valmistaa yöpymispaikan. Pekan piti lähteä virtaa ylöspäin, Tanelin alaspäin tutkimaan, oliko hirvillä kahluuparkka sen yli; sellaisiin paikkoihin pantaisiin vartiot seuraavana aamuna, jolloin koira laskettaisiin irti ajamaan otuksia metsästäjän luo. Kukin tahtoi saada tehtävänsä kunnollisesti toimitetuksi.
Sitäpaitsi oli pappilassa eräs toinenkin nainen, piika Liisa, joka myöskään ei ollut ihan iloisella mielellä. Hänkin vaikeroi: "Oi, onnettomuutta, millekä kohdalle minäkin jäin! Eipä olisi pitänyt niin paljon antautumani Tanelin tahdolle... Minnekä nyt joudun? Minnekkä pääni kallistan?"
Tytöt olivat jo alkaneet haravoida, mutta kuulivat kuitenkin Tanelin uhmailemisen. Kun Taneli ja Timo reippaasti harppailivat Onkamojoen varrelle päin, alkoivat tytöt yhdestä suusta laulaa tunnettua kansanlaulua tarpeen mukaan muunnettuna:
On siinä runossa useampia värssyjä, vaan en vielä muista kaikkia ulkoa, selitti Samu. Mutta täytyyhän hyvienkin pitojen kerran loppua. Päivä kallistuikin jo illan korvalle. Jo alkoi yksi, jo alkoi toinen katsella työaseitansa lähdön merkiksi. Se Törsövän Tanelin kipuja kiinnitti. Hän tunsi, ettei Hetvi ollut hänelle vastenmielinen. Päin vastoin. Jospa nyt kuka olisi voinut lukea Tanelin ajatukset!
Vaan eipä sillä tulliherralla ole kovinkaan pulskaa pirttiä. Sopineekohan itse siinä suorana seisomaan? Tulliherra rakastaakin enemmän pitkällään olemista kuin seisomista, nauroi muuan lähiseutulainen, joka oli kuullut Tanelin sanat. Etkö sinä tunne Jouto-Juoseppia? Tunnenhan minä hänet. Vai siitä ne nyt ovat herran tekaisseet.