Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Fredrik vaipui sanomattoman murheissansa vanhuksen haudalle, jolta sydän oli murtunut surusta ainoan pojan luullun kuoleman tähden mutta eivät mitkään kyyneleet voineet palauttaa häntä enää eloon, häntä, joka oli laskenut poikansa menemään sotaan, antamatta hänelle anteeksi tottelemattomuuttansa tai sanomatta edes sanaakaan jäähyväisiksi; ja tästä sodasta toi hän nyt kyllä mukaansa tuota niin innokkaasti ikävöityä mainetta, vaan se maine niin todisti hänen sydämmensä oli ostettu omantunnon rauhalla.
Kerran mummon vieraisilla Ollessa vaan hetkisen, Istuu Stiina kotosella Mummon "lasit" koettaen. Aapiskirja kädessänsä Lukea hän koettaa; Kova onni! hädässänsä Stiina "silmät" pudottaa. "Rikki! voi, se oli pahaa Mitä mummo sanoopi? Eikä ole mulla rahaa Varmaan hän nyt toruvi." Pieni sydän suruissansa Oli vallan katketa; Kyyneleitä murheissansa Silmät vuosi tulvana.
Kun hän lähti pois, oli täti niin murheissansa, että Väinö ja Arvo, jotka, puheen aikana poistuttuansa, taasen tulivat sisälle, ihan hämmästyivät hänen ylen surullista tilaansa. Väinö ja Arvo tekivät minkä ikänäkin taisivat poistaaksensa hänen suruansa ja lohduttaaksensa häntä.
"No tarvitseehan levähtää päivällä, kun on yön raskaasti nukkunut", mutisi Risto isälleen. Risto oli kuitenkin pahoilla mielin, kun isä oli murheissansa hänen tähtensä. Eräänä talvipäivänä sanoi Risto: "Isä, antakaa minulle jäneslankoja, niin lähden hakemaan jäneksen polkuja ja virittämään lankoja". Lassi ihastui niin että ilokyyneleet vuotivat silmistä. "Kas niin poikani, lähde vaan pyytämään.
Mutta koska hän jo turulla seisoi sytytysaineista kauppaa tehden, niin katso, lapset tulivat hänen selkänsä taa puhelemaan sen kanssa, joka sarkasäkissä istui, ja ojensivat sille rinkeliä. Ja hän kääntyi taaksensa, katsoi lapsia ja ajatteli: palaisivatko nämäkin? Ja meni pois ja istui murheissansa rannan kivelle.
Ja pojan nähtyänsä hän hämmästyi sen suurta kokoa, sillä tähän päivään asti hän ei ollut kertaakaan sen puoleen silmiänsä kääntänyt. Mutta Kustaava oli murheissansa, että poika koulusta oli erotettu.
HAAMU. Masentunut on jo mielensä ja metsiä käy hän murheissansa. SINIPIIKA. Hirmutöitä täynnä on tiensä. HAAMU. Kova onni tiensä pahoin käänsi. SINIPIIKA. Sulle asian ilmoitan: Koetinpa kerran, ajalla vielä otollisella, tiensä oikealle kääntää, mutta neuvoilleni nauroi hän ja virnaten mun tyköänsä poisti. Poikas, emo koito, on itse syypää kohtaloonsa kovaan.
Minä panen asian oikeuteen". "Hyvä juttu! Siinä sinä teet, kuinka tahdot", sanoi Leijonan isäntä ja meni yöpöydälle kaatamaan itselleen kupin kuumaa. Lents ei saanut enempätä oltua tuvassa. Kivipenkillä, Leijonan ravintolan edustalla istui murheissansa mies, ja se oli tuo vanha Pröbler.
Isäntä esitteli, että Anna jäisi sairaan kanssa paikalle. Annasta oli tämä vastahakoista erota vanhemmistansa, jota vastaan toiselta puolen oli sairaan kohta. Anna oli hyvin murheissansa, Feodor näki Annan huolen, vaikkei ymmärtänyt syytä ja kun he nyt vielä kielenkään puolesta eivät voineet keskustella, niin oli asia tukala.
Oi! sädekruunuinensa Ja pyhäloistossaan Ja ruusukranssinensa On risti vuorellaan; Se hymyy suloisesti, Sen rohkee pystytti, Ja katsoin kaunosesti, Se laaksoo tervehtii. Ja kovin murheissansa Mies paikkaa lähenee, Hän näkee tultuansa Kuin merkki hymyilee; Niin myrsky hiljeneepi, Voi, mikä lohdutus! Kun rinnan täytteleepi Vaan taivaan ihastus. Paimenen sunnuntailaulu. On Herran päivä nyt!
Päivän Sana
Muut Etsivät