Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Silloin, polkan paraillaan pauhatessa, riuhtaistaan tanssituvan ovi äkkiä auki ja ovensuuhun ilmestyy Heikkilän isäntä puolipukeissa, silmät pyöreinä, kauhu kasvoillaan. »Jos Heikkilän väki tulisi heti kotiin!» Muuta hän ei saanut sanotuksi, vaan katosi saman tien. Kaikki ymmärsivät että jotain erikoista oli tapahtunut tai tapahtumaisillaan tanssijat alkoivat painautua joukolla Heikkilään.
Ja hän pysäytti tahallaan aivan Heikkilän kohdalle maantielle, komensi sen vieressä olevasta mökistä kahvit kärryille ja maksoi setelillä, josta ei takaisin huolinut. Hän ei vilkaissut kertaakaan Heikkilään päin, mutta tunsi kyljessään tuon naisen katseet ikkunasta maantielle. Mitä hän silloin ajatteli?
Monta kuumaa ja kylmää olen tällä ajalla nähnyt. Sisäänpainuneet silmäni, tärisevä ääneni sanovat minulle, ettei minulla enää ole kauan jälellä, mutta ennenkuin täältä erkanen, tahtoisin mielelläni teidän huuliltanne kuulla sovinnon ja anteeksi antamuksen sanan. Palajatko Heikkilään? kysäsi Mikko hetken perästä. En, vastasi Kaapo. Mitäpä siellä tekisinkään? Vaimoni ja taloni ovat toisella.
Näyttipä vähän siltä kuin olisi hän arvannut Mikon asian paremmin, vaan ei hän virkkanut mitään. Venhe pääsi rantaan. Solakka nuorukainen nousi siitä maalle, veti venheen laiturille ja alkoi rivakkaasti astua torppaan päin. Hyvää iltaa, vanhukset; kuinka teillä nyt Juhannusta vietetään, kysyi hän. Vanhaan tapaan vain, vastasi Kasper. Mitä Heikkilään kuuluu? Eipä sen kummempata; vanha rauha vain.
Isäntäkin näytti osaansa tyytyväiseltä tylsine katseineen, salahymyineen ja piikkipäisine pistopuheineen, joista ei kukaan enää loukkaantunut, koska tiedettiin ne hänen ainoaksi huvikseen. Mutta sitte eräänä kevännä tapahtui taas jotain, joka kiinnitti ihmisten huomion hetkiseksi Heikkilään.
Vielä kertoi Katri, kuinka he vihdoinkin tulivat siihen päätökseen, ett'ei häntä vietäisikään Suorsakylään, jossa muistot viimeisistä tapauksista varmaankin vaikuttaisivat hänessä levottomuutta, vaan suoraan Heikkilään, ja kuinka äiti ja Yrjö olivat häntä hoitaneet siinä kovassa, vaan nyt onnellisesti voitetussa taudissa, johon hän senjälkeen sairastui.
"Enkä nähnyt ... vaan otahan joutuin, että jouduttaisiin tässä vähän lueskelemaankin." "No samahan tuo lienee," myöntyi Erkkikin, kokoili kortit käteensä ja löi. Lukemisesta ei kuitenkaan sinä päivänä mitään tullut, sillä juuri kun peli oli loppunut, tuli Kumpulan Eero Heikkilään vieraiksi, jonka kanssa porikoidessa meni päivä illalle ja sitten ei enään tullut luetuksi.
Sanotaan olleen Tuohijärven Eero, vastasi kertoja ja jatkoi: hän oli kesällä päässyt vankeudestansa, kun oli "trahvinsa" kärsinyt; mutta niinkuin sanotaan: lasketaan huora huoneesen, vaan ei varasta vainiollekaan, niin ei hänkään ollut saanut paikkaa mistään; täytyi siis tehdä pahaa vielä, että pääsi uudelleen "Isoon Heikkilään". Oli se saanut selkäänsäkin nimismiehen luona, mutt'ei ilmoittanut rahoja sittenkään.
Etpähän sinä sisareni kanssa muutakaan rikkautta saanut. Sainhan hänet itsensä ja siinä on mielestäni rikkautta kyllä, sanoi Mikko, tarttuen Katrin käteen. Seuraavana päivänä ajoi Mikko Heikkilään, jossa torpan kontrahti tehtiin ja vierasten miesten läsnäollessa vahvistettiin. Sen mukaan saisi Mikko pitää viisi vuotta torppaa ilman verotta.
Päivän Sana
Muut Etsivät