United States or Montserrat ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin olivat he seisoneet siinä rinnatusten jo hyvän hetken, kun Ahola taas rupesi ajan ratoksi kertomaan jotakin vanhaa tapausta, jonka hän jo ennenkin oli tarinoinut. Näinikäänhän me oltiin tässä kosken rannalla poikasina pahasina kerran ongella, kun tuosta lepikosta rupesi kuulumaan rapsetta... Sen sinä olet kertonut jo sata kertaa, keskeytti Paavola äkäsellä äänellä.
HEISKANEN. Tässä on vähän niinkuin kihlajaisia tulossa. Tervetullut siis ole juhlaamme. EERIKKI. Vai niin! Minä käsitän. Tämä Ahola on kosia ja Aatu puhemies? HEISKANEN. Niin on asia. EERIKKI. Mutta, missä on morsian? HEISKANEN. Entäs Liina tyttäreni? Muistatko häntä vielä? On se nyt pitkä tyttö jo. LIINA. Terve tuloa setäkulta!
Mutta samassa veti Aholakin täplikkään tonkosen rannalle, samassa harrinkin ja toisen. Sai Paavolakin kyllä sekaan jonkun tuikkisen, mutta Ahola oli siltä pian voitommalla ja Paavolan mieli oli kohta taas niin ärtynyt, että hänen oli vaikea pysyä paikoillaan. Vaan hän puri hammasta ja uitti kiukkuisena perhoaan.
He olivat syntyjään saman kylän lapsia, vaikka olivat maailmaa eri suunnilla ja eri oloissa eläneet ja nyt vasta vanhoilla päivillä taas sattumalta yhteen yhtyneet. Ahola oli kaupungeissa elänyt mestarina ja saksana ja vaeltanut herrana ja narrina maita ja mantereita. Paavola taas oli kotivirran rannalla ikänsä maatöissä myyräillyt.
Ompa tainnut jo tulla kerrotuksikin... Ahola vaikeni osaksi häpeissään, osaksi kummissaan. Olihan niitä ennen samoja juttuja kerrottu useampaankin kertaan ja täydestä olivat menneet. Mikä sen nyt tympäsi? Vaan olkoon. Ja taas ongittiin ääneti hetkinen. Yhtäkkiä loiskahti vesi virrassa ja Aholan perhonen painahtui tuossa tuokiossa umpeen.
Molemmat olivat yhtä huolelliset perhojaan tarkkaamaan, yhtä tyynesti ja taitavasti nykäsivät he siiman ylös aina kun harri perhoa haukkasi. Ja sittenkin, Ahola sai aina paremmin kaloja kuin Paavola, milloin enemmän, milloin vähemmän, aina oli hänen konttinsa kumminkin vähä täyteläämpi kuin vierustoverin. Onko onni todellakin noin johdonmukaisesti puolueellinen ja kiero?
Ja uusilla kojeillaan kuupitti hän seuraavana aamuna onkirantaan ja tervehti melkein voitonriemulla Aholaa, joka siellä jo uitti lankaa, vaikkei vielä ollut yhtään kalaa saanut. Paavola viskasi perhonsa virtaan ja tempasi paikalla harrin törmälle. Ja minuutin perästä jo toisen. Ahola ei ollut vielä saanut yhtään, Paavola oli jo varmana, että onnen pyörä vihdoinkin oli käännähtänyt.
Vaikka Ahola sen virkkoi aivan ystävällisesti ja leikillisesti, kävi se kumminkin Paavolaa sapelle ja hän sähähti heti vastaan kärtysellä äänellä: Maannut kätesi ei sitä ole makuutettu sen pahemmin kuin sinunkaan, vaikkei sitä olekaan opetettu kaiken maailman metkuihin eikä konsteihin. Ahola katsoi kummissaan kumppaliaan, naurahti sitten ja virkkoi: Ethän toki leikistä suuttune.
Paavola teki sen aivan yhtä taitavasti, vaan hän katsoi sittenkin tarkasti toverinsa kaikkia temppuja ja matki hänen pienimpiäkin liikkeitään. Ei auttanut. Sillaikaa kun hän sai yhden kalan, oli Ahola tavallisesti nykässyt kaksi. Sinä repäset ehkä liian rutosti, kosk'ei ne sinulla nouse, arveli Ahola toisinaan, ja Paavola rupesi heti vielä tasasemmin vetämään.
Mutta, kuten isäsi on jo varmaan sinulle kertonut Liina, on tämä Aatami Ahola tullut sinua nyt emännäksensä pyytämään, Siis lyhyesti sanoen hänen aikomuksensa on käydä sinun kanssasi kristilliseen avioliittoon. Eikö niin Aatami? AATAMI. Se on vakava aikomukseni. Ja kuten tiedät on Aatami rikas poika. AATAMI. Niin, niin rikas olen. Navetta on täynnä lehmiä, on kaksi hirmuista sikaa ja, ja,