United States or Djibouti ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä tyydyn mielelläni osaani, jos vaan hän on ollut onnellinen täältä lähteissään; mutta voi! minä aavistan, että hän on minun onnettoman tähden saanut paljon kärsiä ja kukatiesi minun tähteni murtunutkin. Sen saanen vasta kuulla." Vapisevana, horjuvin mielin astui hän kalmistosta, nousi ratsulleen ja kulki hiljalleen Paavolaa kohden.
Välipä kyllä, vaan kun se on minusta niin kumma. Elä huoli enää kummastellakaan. Paavolaa melkein suututti, kun toinen sen vielä otti puheeksi. Hän oli jo ruvennut sydämmessään epäilemään, että sillä mahtaa olla joku oma temppunsa ... mikä sen tietää tuommoisen maailmankiertäjän, mitä metkuja se on siellä oppinut ... ja eipähän se niitä toiselle neuvone!
Hän syöksähti kiveltään esiin ja tarttui ilkkuvaa Paavolaa rinnukseen. Hae tänne sekä kontti että kalat, kuuletko sinä, hae tänne se minun suuri harrini... Vai tässä sinä äkäpussi rupeat sappeasi purkamaan ... mutta noukit ... noukit silmäänikin sinä sieltä joka kalan, sinä viholainen, sinä, sinä... Hän tärisytti Paavolaa ankarasti rinnasta ja retuutti hänet paadelta alas veteen.
Vaikka Ahola sen virkkoi aivan ystävällisesti ja leikillisesti, kävi se kumminkin Paavolaa sapelle ja hän sähähti heti vastaan kärtysellä äänellä: Maannut kätesi ei sitä ole makuutettu sen pahemmin kuin sinunkaan, vaikkei sitä olekaan opetettu kaiken maailman metkuihin eikä konsteihin. Ahola katsoi kummissaan kumppaliaan, naurahti sitten ja virkkoi: Ethän toki leikistä suuttune.
Ja vaikka hänelle järki selvästi todisti, että toisella ei voinut olla mitään pahoja elkeitä, niin hän kumminkin rupesi toveriaan vähitellen salaisesti vihaamaan. Hänestä tuntui siltä, kuin tämä olisi häntä vainonnut. Olihan se ehkä viaton siihen, että hänelle sattui parempi kala onni, mutta juuri tuo viattomuuspa se Paavolaa harmittikin ja kaiveli.