Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025


»Ja niin se on. Kyllä se on ... minä kun mainitsin vain, että jos sopisi nyt antaa rahaa minulle, että saisin samalla matkalla ostaa puita ja leipiä, niin heti kernaasti siihen suostui ja antoi. Ja kun minä sanoin, että ei ole meillä heiniä ollenkaan enää ja että jos ei näin pahalla säällä tahdota tulla lehmää hakemaan, niin minä vaikka vien samalla heiniä, jos niin rouva tahtoo.

"Pieniä ne ovat silahkat joulukaloiksi", arveli Aappo, nähdessään ensimäisten heinäin lentävän, "koettakaapas, pysyttekö tuulen mukana". Mutta pian harjaantui Köllisköki, hän ei enään nostanutkaan heiniä rintuuksesta ylös, irroitti vaan paikaltaan heinät ja pudotti niitä ylemmä nostamatta häkkiin, jossa Aappo oli niitä vastaan ottamassa ja polkemassa.

"Miksei," sanoi yks vaimo, jolla oli lapsi sylissänsä, kuin hän istui ja kehräsi. "Kyllä täällä on tilaa tuvassa, ja tallissa myös hevoselle, niin, vaikka kolmelle." Tämän sanoi hän koska ei talossa enään hevoista ollut, ei myöskään heiniä, vaan söivät hänen lehmänsä pelkkiä peluja ja sammalia.

Koko joulukuun ja tammikuun ajan tapasi Wapiti sarvas tulla navetalle kaksi solakkaa naarasta mukanaan ja oleskella sen luona monta päivää kerrallaan, pureskellen lumelle siroteltuja heiniä. Molempien härkäin, Tähden ja Päivän kanssa Wapiti ei ollut kovinkaan hyvissä väleissä.

Ei ole saatu seppää. Onko teistä kukaan seppä, vai pitääkö minun lähteä pajaan? TUKKILAINEN. Kyllä minäkin takoa kalkuttelen. TURKKA. Niinpä hommaudu pajaan. Mitä nyt syötetään elukoille? Halkojako? Ei halkoja, vaan heiniä! KARJAKKO. Mikä sinä olet? TURKKA. Isäntämies, ettäs tiedät! KARJAKKO. Hommatkaa sitten heiniä, kun kotona ei ole korttakaan! TURKKA. Ja vasta nyt tulet sanomaan!

Ei tainnut häntä väkensä moittia, ei pellolla, ei niitulla, ei metsässä, jyrisevän hirren kimpussa. Tapahtui kerran heiniä kuivattaissa Vehkalan niitulla, joka niittu oli synkeän kuusiston kohdussa, että Juhani näytti itsensä hirmuiseksi sekä Jumalan että ihmisten edessä. Karhottu oli lakea niittu jo ja latopihalle käyskelivät iloisina heinämiehet nauttimaan puolistansa.

Nythän se kupsahti, kun tuo risu tarttui kenkään. No, eipä muuta kuin saman verran ylös! Mikko oli alangolta ladosta hakenut heiniä ruunalle ja lehmälle ja tuli sitten vasta pirttiin, kun elukat olivat saaneet syömistä.

Enkö jo sanonut äiti, Sanonut saoinki kerroin: Hanki tänne tyttö toinen Kutojaksi, keträäjäksi; Jo olen kyllin keträellyt, Kyllin kankaita kuellut, Kyllin pessyt pöytiäsi, Kyllin laassut lattioita, Kyllin kuullut äitiäni, En kyllin anoppiani, Kyllin heiniä haraillut, Kyllin laitellut lapoja, Kyllin kukkia keräillyt, Seppeleiksi selvitellyt.

Talon arvoisa emäntä totteli viivyttelemättä. "Lapset", vuorelainen jatkoi, "menkää noutamaan ladosta heiniä lehmälle ja valmistakaa ruokaa karhuille; ensin pedot, sitten ihmiset, niin on hyvä Jumala säätänyt." Vihdoin, kun lapset vuorostaan katosivat, hän lausui vierailleen: "Te, toverini, sitä vastoin, istukaa pesän eteen; ensin pesä, sitten pöytä."

Yht'äkkiä hän päästää aisat ja jättää minut kelkkaani jäälle ja loikkaa avannolle sekaantuen siihen myllerrykseen, mikä siinä on. Minä en saa selkoa siitä, mitä se oikein on. Se on vain jotakin käsien ja hartiain ja jonkin suuren ja märän myllerrystä ja kiihkeätä polskutusta. Minun kelkkani on luisunut reen viereen, jossa on vasuja ja kontteja ja jonka edessä seisoo hevonen ja pureksii heiniä.

Päivän Sana

väki-joukossa

Muut Etsivät