United States or Moldova ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hyvä on, ajatteli Katri, niiasi lääkärille ja näytti niin kelpo vaimolta, ett'ei lääkäri huolinut häneltä maksuakaan ottaa. Iltasilla palasi hän kaupungista, huolestaan osaksi päässeenä, ja tunnusteli tuontuostakin hameensa taskua, olivatkohan saadut lääkkeet tallella.
Sen kuultuaan Hetvi koetti esiliinansa taskua, oliko tulitikut mukana, ja kiirein askelin hän lähti lehmitarhaan suitsusavun laitamaan. Sinne Hetvin mukaan kiirehti ruustinnakin ja melkein huutaen sanoi: Etkö sinäkin, Kaarlo, tule tämän talon lehmiä katsomaan? Lähdenpä kylläkin, sanoi rovasti ja lähti pitkin askelin astumaan ruustinnan jälkeen.
Hyväinen aika, herra pehtoori, antakaa minulle se kirje! pyysi Albert, ojentaen molemmat kätensä esimiestään kohti. Mutta olipa se nyt vaikka kultakirjaimin täytettyä hopeapaperia, jatkoi pehtoori, kopeloiden toista taskua toisen perästä, niin minä olen sen nyt joka tapauksessa unohtanut polttimoon.
Minä olen kirjeen kuljettaja, en mitään muuta. Minulla ei ole, enkä voi tehdä, kolmea kopiaa tästä kirjeestä, koska se on sinetillä suljettu; täytyy siis, minun mielestäni, matkustaa yhdessä seurassa. Kirje on täällä, tässä taskussa. Ja hän osoitti taskua, missä kirje oli.
Palkintorahoista ei ollut mitään jälellä; ne olivat luistaneet kapakoihin ja kaikkeen pahuuteen joka penni. Mutta joutivat mennä helposti nuo olivat tulleetkin, vajaan kuuden minutin ajosta. Oli hän tosin saanut myös kiitoslauseen "hevosen hyvästä hoidosta", vaan se ei taskua paljon lämmittänyt. Hän koetti nukkua, mutta ei saanut unta.
Hyi tuota, kuinka ärjyy. Eikö sitä osaa ihmisiksi puhua? Sano pian, jos sinulla on mitä sanottavaa. Lopon käsi yhä kopeloitsi taskua. Kun ette olisi noin äkäinen. Niin mitä sitten? Niin antaisin täältä markan ja Ja ? Ja pyytäisin ostamaan viinaa. Heh! Vai viinaa. Sitäkö se olikin! Riitta purskahti nauramaan ja tarttui uudelleen ompelukseensa. Ryypyn saatte vaivoistanne. Kaksikin. Elä höpise.
Kaikki talonasemat linnotuksen muurien sisäpuolella, esivallan rakennettaviksi antamina, ovat siis katsottavat vapaatonteiksi, eikä niitä voida vastoin omistajain myönnytystä maksuilla rasittaa, jonka he myöskään tuskin katsonevat oikeaksi, niin kauan kuin he ymmärtävät naurettavuuden siinä, että syyttä suotta ja ikäänkuin vain muiden neuvosta rupeaisivat tyhjentämään toista taskua täyttääkseen toisen.
Essenin kantaa tähän kysymykseen valaistakseni panen tähän vielä seuraavan jutun, jonka hän kertoi minulle vähää ennen poislähtöäni: »Kerran tuli minun luokseni nainen suuressa hädässä valittamaan, että naapurin akat ahdistavat häntä siitä, että hänellä on tasku hameessa, niinkuin herrasväen naisilla, eikä tuollaista irtonaista nauhalla vyötäisiin kiinnitettyä lakkaria, ja kysyi, onko synti sellaista taskua pitää.
Laatikkoa hänen helmaansa viskatessaan sanoi Antti: »Tuossa on nyt se Hyvärisen tulitikkulaatikkokin, jota hakemaan silloin käskit... On unohtunutkin nutun taskuun koko Joilla käyntiajaksi... Ilmankos se taskua painoi.» Anna Liisa avasi laatikon ja sanoi hämmästyksissään: »Ja tuon takiako se teki semmoisen asian?... No on sitä Ihalainen kerrakseen. Teki asian yhdestä tikusta.»
Tuskin siitä on enemmän kuin kymmenkunta vuotta, kun hänet vietiin Kuopiosta. Ooho, sentää! Lopo pani kätensä ristiin polven ympäri ja vaipui ajatuksiin. Kymmenkunta vuotta, ei enempää. No, joko minä nyt saan mennä? Ei, ei! Ei vielä. Lopo kaappasi ylös, käsi hapuili taskua taas. Hyvä oli, ettei pantu tätä viinaan. Sukkiako se tahtoi neulottaa, raukka? Lapsilleen, niinkö?