Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025


Voitteko sanoa, missä talossa neiti Anna Clifton nyt oleskelee Camden-townissa? Neiti Anna Cliftonko? huusi rouva. Niin. Teidän tyttärenne luullakseni. Hän, joka matkusti Lontoosen viime yönä. Ei minulla ole sennimistä tytärtä, vastasi hän. Minä itse olen Anna Clifton, ja tyttärieni nimet ovat Mary ja Susanna. Tässä on tyttäreni Mary.

Ja minä tuomitsen Abaelardin! Ja minä tuomitsen Heloisen kaikkine lieventävine heikkouksineen! Tuo nainen, joka sanoo itsestään portto, on totisesti portto... MAUNU TAVAST: Olavi! OLAVI: Anteeksi! Voitteko pahoin, äiti? ANNA: En. Kiitos. Se menee ohitse. Se menee kyllä ohitse. Minun täytyy todellakin pyytää teiltä anteeksi heikkouttani. OLAVI: Kenties olette väsynyt?

"Voitteko mainita minulle ketään heistä?" kysyi Aino loukattuna. "Oo ensiksikin olen minä nyt täällä", ja ylioppilas loi häneen veitikkamaisen katseen. "Te niin mutta" Aino näytti olevan hämillään. "Mutta", toisti Erkki, katsellen häntä yhtä veitikkamaisesti. "Te", Aino tavoitteli sanoja "Teitä näen niin harvoin", sanoi hän vihdoinkin, uskaltamatta katsahtaa häneen.

GRANSKOG: Ette, ette, tuhat kertaa ette! Mutta minä olen luullut teitä siksi. Minua miekkoista! Minä etsin teidän sydämmestänne maailmannaista ja tapaankin sinipiian. Gertrud! Voitteko antaa minulle anteeksi? KERTTU: Te luulitte vain niinkuin kaikki muutkin. GRANSKOG: Koettakaa ymmärtää minua. En minä ole niinkuin kaikki muut. Mutta minä luulin kerran, että te rakastatte minua.

En viekoittele teitä uskoutumaan minulle minä ainoastaan kysyn voitteko tehdä minut onnelliseksi kertomalla minulle, että olen tehnyt kauheinta vääryyttä isännällenne mielipiteilläni hänestä? Pyydän teitä tarttumaan käteeni ja kertomaan minulle, jos voitte, kaikessa kunniassa, että minun sisareni ei pane alttiiksi koko elämänsä onnea, antautuessaan naimisiin herra Danville'n kanssa!"

No, ja kun sitten kuljin Rantakadulla, unohdin aivan kokonaan, missä olin, ja aloin matkia noita ranskattaria, juuri samassa kun kruununprinssi tuli minua vastaan ja voitteko ajatella, että sensijaan että olisin tervehtinyt häntä, aloin kaakottaa hänelle vasten naamaa, ka ka-ka ka-kaa! Kruununprinssi näytti hyvin hämmästyneeltä, mutta ei virkkanut sanaakaan.

Kun vihdoin kykenin jättämään pelastajani, oli rauha tehty, eikä ketään liittoutuneista ollut läheisyydessä.» »Sanoillenne kaikki kunnia, vapaaherra, mutta voitteko kentiesi tämän millään todistaa?» »En muulla kuin arvillani, herra maaneuvos.» »Hm!

»Sen olen nähnyt hänen silmistään koko tämän viime tunnin aikanahuudahti neiti Isabella laskien kätensä ristiin. »Pyhä Neitsyt, mikä meille nyt tulee osaksi?» »Ei mitään muuta toivoakseni, kuin mitä itse haluatte», vastasi Durward. »Ja nyt minun täytyy kysyä hyvät neidot, voitteko te minuun luottaa?» »Luottaako teihinvastasi Hameline kreivitär »tietysti! Mutta miksi niin kysytte?

Ei se ole sen tähden, etten rakasta teitä. Yhtä paljon ja enemmän, kultaseni. Se on sentähden, että luulin sitä paremmaksi teille. Ja jollekulle muulle lisäksi. Davy, sydänkäpyni, kuuletteko? Voitteko kuulla?" "Kuu-u-u-len, Peggotty!" nyyhkytin minä. "Oma poikani!" lausui Peggotty äänettömällä säälillä. "Mitä aion sanoa, on. Että te ette saa koskaan unhottaa minua.

Voitteko käsittää senSinä päivänä oli Leonore ensi kerran pitkästä ajasta alhaalla päivällisillä. Kaikki iloitsivat siitä, ja Leonore, joka oli iloisemman ja ystävällisemmän näköinen kuin tavallisesti, oli kaikkien mielestä tullut ihmeellisesti paljon kauniimmaksi. Eeva, joka oli ollut apuna häntä pukemassa, katseli häntä sydämmestänsä iloiten.

Päivän Sana

väki-joukossa

Muut Etsivät