Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
"Koettakootpa muuta!" huusi Tigellinus. Petronius puuttui samassa puhumaan: "Te erehdytte. Kyllä he puolustautuvat." "Millä lailla?" "Kärsivällisyydellä." "Se on aivan uusi keino." "Niin on. Tai voitteko väittää heidän kuolevan pahantekijöiden lailla? Ei! He kuolevat sillä lailla, että pahantekijöinä täytyy pitää niitä, jotka ovat tuominneet heidät kuolemaan, s.o. meitä ja koko Rooman kansaa."
Voitteko selittää? Varmaan olitte sentään jo ennen kuullut jotain hänestä. Kuullut! Mitä muuta minä olisin kuullut hänestä kuin että hän oli parantumaton hurjastelija! Kerron teille, mitä olin hänestä kuullut. Että hänen intohimonsa oli suotta pilata nimeään ja mainettaan. Aivankuin hän ei olisi voinut olla rauhallinen kun vaan jokukaan ainoa saattoi vielä toivoa hänestä jotakin tulevan!
Ottakoon minun puolestani kenen muun tahansa! Kova sinä olet ja säälimätön. Se on sitä vanhaa verta... Voitteko te, emäntä, vastata teoistanne? Rohkenetteko te kerran tehdä tiliä Johannasta elämän Herralle?... Minä rukoilen teitä, emäntä: Antakaa nöyryyttää mielenne! säälikää lastanne!... ja antakaa heidän saada toisensa! Mailiisa!... peruuta sanasi!... Muista sukuasi ja taloasi!
Minä tiedän, että olen haavoittanut teitä syvästi, mutta minä en voinut menetellä toisin jos tahdoin olla rehellinen sekä teille että itselleni. Voitteko antaa minulle anteeksi? Mitä anteeksi antamista olisi minulla sen vuoksi, ett'ette te voi rakastaa minua, vastasi hän suruisesti. Ja myös ne katkerat sanat, jotka tulin lausuneeksi ja joita jo niin kauvan olen mielessäni hautonut?
»De la Barre ja översti Yxkyll», kertoi Iikka, »ovat menneet Ruoveden kautta Pohjanmaalle ja vieneet sinne osan hajotetusta sotajoukosta, mutta Armfelt aikoi vielä kerran pysähtyä Tammerkoskelle niiden kanssa, jotka oli saanut kokoon, vastustamaan venäläistä.» »Voitteko vannoa tuon kaiken todeksi?» tiuskasi Simo tutkistelevasti katsellen vaimo-vanhusta.
»Mutta voitteko toivoa, voitteko uskoa?» »Nyt ei ole, Liisa, aikaa kyselyihin ja vastauksiin, vaan mene.» »Mennähän sitä pitäisi», sanoi Liisa nousten ylös. »Vaan voi, voi tyttökullat, kun se tuntuu vaikealle! Tuntuiko teistä, Viioska? Ei se ole teistä tuntunut, te olette ollut eri ihminen!
"Ystävät", Scharnachthal sanoi, "kauan aikaa on veli Starck'in salaisuus jo minulle ollut tuttu. Hän on viimeinen Winckelried! ... hän se oli Saint-Jacques'in pakolainen!" Tämän nimen kuullessaan veli Starck avasi silmänsä, kohotti päätänsä ja kysyi: "Voitteko minua jälleen kunnioittaa?" "Voimme ja koko Sveitsi myöskin", Bubenberg vastasi.
Maria kantoi kamariin vieraille "suun avausta", jolla käynnillään hän osui pysähtymään sinne siksi, että Markkula sai tilaisuuden ottaa hänen kädestään kiinni sekä samalla kertaa Kaarlon käden toiseen käteensä ja suuresti liikutettuna lausui: Ystäväiseni! voitteko antaa anteeksi, mitä tuhmuudessani olen tehnyt, ja mitä olette tähteni kärsineet?
Ensin en uskaltanut soittaa ovella; ja kun soitin, näytti minusta, kuin asiani olisi ilmoittanut itsensä yksin kellon äänessäkin. Tuo vähäinen kamari-neitsyt tuli ulos, avain kädessään, ja totisesti katsellen minua, kun hän avasi portin, sanoi: "Pyydän anteeksi, Sir. Voitteko pahasti?" "Mieleni on ollut kovin liikutettu, ja minä olen väsynyt". "Onko jotakin tapahtunut, Sir? Mr. James?
UUNO: Aivan kuin kaikkein vaatimattomimmat ihmiset elävät... ROUVA VALTANEN: Martta, Leena, te todistatte ... olenko minä koskaan mitään hartaammin toivonut ... saan aikaa ... voin puhua ... seurata kaikkea mitä tapahtuu... Isä raukka! Tietääkö hän sen? Hän ei kestä! Käskekää lääkäri ... lääkäri... Kaikki riippuu nyt siitä, voitteko olla vetistämättä ja näyttää rauhallisilta.
Päivän Sana
Muut Etsivät