Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Kenties samalla kullalla, jota te sillä valmistatte? Vai ehkä poloisilla paperilipuilla, joita sanotaan seteleiksi ja jotka ovat merkitsevinään kullan arvoa? Mikä on tiedon hinta? Voitteko ostaa päivän paistetta? Voitteko ostaa terveyttä tai pitkää ikää? Minun taitoani ja liuoksiani voi ostaa yhtä vähän kuin niitä.
"Voitteko tarkkaan ilmoittaa ajan, jolloin siinä olitte?" kysyi tuomari. Kokka arveli kotvasen. "Varmaankin koko tunnin yhdeksän ja kymmenen välillä olin siellä, vieläpä hiukan siitä myöhempään", vastasi hän sitten. "Olitteko yksin?" kysyi tuomari. "Hm! En kaiken aikaa", vastasi Kokka hymyhuulin. "Kuka oli seurananne?" kysyi tuomari. "Hm!
*Mogrebina*. Ei, minä lähden kotiin isän ja äidin luo. *Terzerola*. Minä myös. *Tinto* ja *Kanonada*. Me lähdemme myös. *Esmeralda*. Mitä sinä arvelet, Preciosa? *Preciosa*. No, voitteko ollakin niin tyhmiä, että annatte itseänne yksinkertaisen mummon säikyttää. *Kaikki muut*. Ei, me lähdemme kotiin. Nyt heti. *Rinaldo*. Kuka siellä? Täältä ei kukaan pääse pois.
Voitteko elää erossa sen miehen sydämestä, jonka lasta kohdussanne kannatte? Jeanne ei vastannut mitään, niin runneltu, masentunut, nääntynyt hän oli, jopa kykenemätön edes suuttumaan, kantamaan vihaa. Hänen hermonsa tuntuivat höltyneiltä, hiljakseen katkenneilta, hänessä töin tuskin pysyi enää henkikään.
Oi, huokasi d'Artagnan niin surumielisen näköisenä kuin hän suinkin voi, voitteko olla minua kohtaan niin julma että kysytte semmoista, minulta, joka siitä hetkestä kuin teidät näin, olen vaan uneksinut ja haaveillut teistä. Mylady hymyili oudosti. Siis te rakastatte minua? sanoi hän. Tarvitseeko minun sitä sanoa, ettekö ole sitä jo huomanneet?
»Minä olen harras protestantti ja siitä kiitän Jumalaa», vastasi kapteeni. Tämä oli ensi kerta, jolloin kuulin hänen puhuvan uskonnosta. Jälestä päin sain kuulla, että hän maissa ollessaan kävi ahkerasti kirkossa. »Mutta minä voin tuntea sääliä vainottuja miehiä kohtaan.» »Voitteko todellakin?» kysäisi jakobiitti. »No niin, sir.
Krogstad. Milläs te tahdotte sitä estää? Voitteko kenties vielä suorittamatta olevan velan maksaa? Nora. En, en nyt kohta. Krogstad. Vai onko teillä kenties mitään keinoa näinä päivinä saada rahat kokoon? Nora. Ei mitään keinoa, jota tahtoisin käyttää. Krogstad. Paitsi sitä, ei siitä nyt olisi ollutkaan teillen apua.
Ja jos te näytätte vaan kuolleen ruumiin, joka tunnetaan minuksi, ei teiltä muuta vaadita, ja ehkäpä saatte vielä kaksinkertaisen palkinnon. Minäkö, rouva, minä! huudahti Felton; voitteko uskoa että minä koskaan ottaisin vastaan maksua teidän hengestänne! Oi, te ette ajattele mitä puhutte!
Se on se kummallisuus, rouva, että teidän isänne on kirjoittanut tämän velkakirjan alle kolme päivää kuolemansa jälkeen. Nora. Kuinka? Minä en ymmärrä Krogstad. Isänne kuoli Syyskuun 29 p:nä. Vaan katsokaas tänne: Tähän on isänne kirjoittanut nimensä alle 2 p:nä lokakuuta. Eikös se ole kummallista, rouva? Krogstad. Voitteko selittää minulle sitä? Krogstad.
Voitteko ajatellakaan sellaista, että hän kieltäytyi aamulla nousemasta ylös vuoteestaan. Kun minä sain kuulla sen, menin itse hänen luokseen; ensin ei hän vastannutkaan vaan kääntyi seinään päin. Sitten sanoi hän vähintäin parikymmentä kertaa, että hän tahtoo mennä luostariin; mitään parempaa selitystä ei hän antanut, vaan oli vaalea kuin palttina ja tuijotti eteensä.
Päivän Sana
Muut Etsivät