United States or Serbia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mut ohimennen hälle nyt leppyisän sanan lausui lempeä tyttö: »Miksikä, vanha Susanna, te itsenne niin väsytätte, hääritte päivin näin, edes illoinkaan ette huokaa? Bhdimmehän hakematta ja huutamattannekin kotiin.»
Ja äkkiä kuningas kannusti ratsuaan ja ajoi tietä hakematta suoraa päätä jyrkintä rinnettä alas vihamiestään kohti. Pelko, että tämä pääsisi häneltä karkuun, sai hänet unohtamaan kaiken. Ja kuningas lensi alas, ikäänkuin hänellä olisi ollut siivet, ikäänkuin koston jumala olisi kiidättänyt häntä pensasten, kalliosärmien ja rotkojen yli.
Silloin minä rakastuin häneen eivätkä silmäni voineet olla häntä hakematta... Voitteko selittää minulle, miten ihminen saattaa rakastua toiseen näin vaan näöltä, ensi näöltä, juopuneeseen, ja kuinka rakastua! niin, että pitää suurimpana onnenaan saada edes vilaukselta nähdä häntä, noin vaan nähdä hänen päänsä menevän jossain toisten päiden seassa edes vilaukselta, sanon, ja sitten viikkokausia, kuukausia uneksia uutta tilaisuutta taas vaan vaikka sekunnin verran saada nähdä hänet.
Hyvä oli, kun tulit, että saan sinulle oikein selvittää ihmiselämän kieroja kohtia; sinähän aina otat ja käsket muidenkin ottaa elämää iloiselta puolelta." "Mikä sinulla nyt on hätänä?" "Minulta putosi nappi ja sitä olen hakenut tämän aamua..." "Olisit malttanut olla hakematta, niin se kyllä olisi itsestään ilmaantunut." "Mitä vielä!
Ja joka tuossa koetuksen pätsissä kestää horjumatta sinne tai tänne, hakematta muilta turwaa ja lohdutusta kuin yksin Häneltä, hän on kalliimpi kultaa, sillä hän on seisonut koetuksen tulessa ja hänelle on tawara tallelle pantu, jota ei koi syö eikä ruoste raiskaa tawara, joka kestää ijankaikkisesti, nimittäin ijankaikkinen elämä.
Keskustelu Eksköldin kanssa oli vaikuttanut häneen niin masentavasti, että hänestä tuntui kuin hän ei ikinä enää voisi mitään ehyttä elämästään rakentaa. Kaikki nuo pitkät, kuluneet vuodet hän oli kulkenut hautautuneena itseensä ja omiin huoliinsa ja ollenkaan hakematta selitystä siihen, mikä salainen vetovoima häntä aina veti Eksköldiin enemmän kuin muihin.
Saa kai hän minun puolestani olla rauhassa, saattelematta ja hakematta, jos niin tahtoo. Emännän kutsuessa iltaruoalle, valitin pahoin vointia, enkä aikonut syödä ollenkaan. Tuo hyväsydäminen eukko siitä peljästyi, tarjosi kanverttiviinaa, sanoi sen häntä aina auttavan, ja otti kaikin puolin osaa sairauteeni, peläten enin, ettei se vaan tulisi pitkälliseksi. Olin hänestä aivan pääsemättömissä.
Varokaa itseänne semmoisesta, nuori mies, huudahti Tréville; jos te sitävastoin näette hänen tulevan samalla puolen katua, niin poiketkaa toiselle puolelle! Elkää törmätkö semmoiseen kallioon; se musertaa teidät kuin lasin. Se ei estä, väitti d'Artagnan, jos minä vaan hänet kerran vielä tapaan... Kunnes niin käy, virkkoi Tréville, olkaa hakematta häntä, sen neuvon antaisin teille.
Hän muisti, niin selvään kuin olisi se eilen tapahtunut, kuinka hiljaa äiti oli vaipunut veteen hänen rinnallaan, vähintäkään apua hakematta, Hän käsitti myöskin, mitä hän ei milloinkaan ennen ollut käsittänyt, että ihminen voi tulla niin väsyneeksi ja raskasmieliseksi, että missä vaan hauta avautuu, vaipuu hän siihen kuin levon suloisimpaan syliin!
Erittäinkin sai hänet tähän suuntaan se ajatus, että luonnontieteet olivat välttämättömät lääkäriksi aikovalle, siis ainakin se, joka aikoo lääkäriksi, saattaa niitä lukea hakematta vastausta mihinkään kysymyksiin. Ja lääkärihän tekee työtä lähimmäisensä auttamiseksi eikä välttämättä leipää saadakseen.