Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Ympär ketoa pitkin purosta Puutarhansa poikki Hän poimii kauniimmat kukkansa, Ja syömensä sykkivi iloisna: Tuolla kultansa tulee! Voi onnea vaan! Yhteen myhäilyyn vaihtaa hän kukkiaan. Naapur tarhuri katsoa tirkistelee Yli aidan: "Noin hupsu en ole mie. On minunkin hauska kukkiain hoittaa Sek' hedelmäin linnuilta varjella koittaa, Vaan kypsät: Rahaa, ystäväni! Ken maksutta puuhata viitsisi?"
Sa kuuletko laulua kummaa, jota sykkivi sydämein? Katsokaamme kauvan näin silmän pohjaan, sielun pohjaan, salaisille salmiloille venhoni veikaten ohjaan. Soudelkaamme kauvan näin silmissämme, sieluissamme, utuisilla ulapoilla sotkina soudelkamme! Kuin kilpaa kulkuset soivat ja kummasti loistavi kuu. Kas, tuolta jo tuttu kirkko yli kuusien kohoutuu.
"Aina valmis, kuin lukkari sotaan." Eikä hän pelkää mitään, ei kuolematakaan: " ket' elo tenhois kurja tää, kuin Tuonen tytär hymyää." Onneksi on hänellä semmoinen ruumiinrakennus, ettei hänen tarvitse pelätä vangiksi joutumistakaan: " ja jos mä kahleihin lyötänehen, niin vapaasti sykkivi sydämmen' ja vapaa on aattehen'."
Hänen rinnassa sykkivi tuorehin tunne, mikä on isänmaa, mihin kulkee se, kunne, ja jospa hän miekkahan miestyvi kerta, hätä maassa on häijy, ja vuotavi verta. Mut muuten hän on rakas, rauhainen, armas, kuin on hänen vaimonsa valkean parmas, jos vaarakin vaanii, hän käy sitä kohti, kuin päivä, mi lapsena päällänsä hohti. Siks kunnia hälle!
Minä valvatan vieläkin vienoistain, Siks kun mulla sykkivi rinta, Ja mä varjelen maatani mairettain, Jos henkeni ois sen hinta. Mit' on kylvänyt runsas rakkauten', Se vihanko viimoja horjuis? Se horjuisko valtoja vääryyden, Sit' eiköpä totuus torjuis? Käy tänne vain vihan, valheen mies, On turhat sun tahratut kalpas, On tuttuja meillä sun tummat ties Ja portill' on vartio valpas!
»Ylösnousemus Olen, valkeus Elo ijäinen. Minuun uskova Myöskin kuolossa Elää voittaen.» »Ja, ken uskovi Minuun, ijäti Elää kuolemaa Eipä ikänään Tule näkemään Ikikamalaa.» Martha nousevi, Sydän sykkivi Uusin tuntehin: Povi aaltova Täynnä valoa, Taivas ihanin. Nyt hän kiiruhtaa, Kutsuu Mariaa, Joka vieraineen Istui kodissaan, Itki suruissaan Karvaan kyyneleen.
Sen suukkoset huulia heljentää, Ja hentoja poskia kyyneltää; Myös itkevi äiti armas tuo. Ja kysyvän katsellen kauas luo, Ja syömensä sykkivi oottaen, Ja lapsia kotihin kutsuen, Ja helmet, jotk' enin hohtavat, Emon hellän kaipuusta kertovat; Oi, nää ei he toisiaan. Teill' ompi maailma valkeuden, Missä lemmetär lausuvi silmäyksin; Yön mailta on sokea neitonen, Kaikk' on hälle kaikua tyhjää yksin.
Se silloin säihkyy ja hehkuu Päin taivoon korkeaan; Se tuoksuu ja itkee ja värjyy Nyt lemmenvaivojaan. Tuo, kultani, kätöses rinnallein Ja kuule kuin sykkivi sydämein! Siell' ilkeä nikkari asustaa Ja arkkua mullen valmistaa. Yöt, päivät vasara siellä käy. Ei unta se minulle suovan näy. Työ tehkää, nikkari, joutuisaan, Jott' oitis rauhassa nukkua saan.
Päivän Sana
Muut Etsivät