Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
"Kuka se oli, jonka kanssa puhuit tänään?" kysyi hän. "Se oli tuttava " "Tuttava taikka ei, minä kysyn hänen nimeänsä. Se ei arvattavasti ole niin hieno että pahenisi siitä kun täällä mainitaan". "Se oli se oli Anders Bjaaland'in poika", änkytti Eli säikähtyneenä, purskahti itkuun ja nojasi päätänsä pöytään.
"Mutta nyt ei kukaan ole peloissaan minun tähteni; miksikä minä sitte itse olisin." Niin sanoen purskahti hän jälleen itkuun, ei kumminkaan hillitsemättömästi kuin ennen, vaan kokien tukehuttaa nyyhkimisiä; eihän hänen pitänyt säikyttää äskensyntynyttä eikä karkoittaa sitä surulla ja valituksilla luotansa.
Virkki, ja muut kera myrmidonit suruhuutohon yhtyi. Kertaa kolme he ohjasivat hevot uhkeaharjat ruumiin ympäri; kaikk' urot tenhosi nuo Thetis itkuun. Kastui kyynelin hiekka ja sankarien sopavasket, moista kun kaipasivat vihamiesten kauhua kaikkein. Alkoi, purskahtain valitukseen, Peleun poika, laskien surmaiset kädet vasten ystävän rintaa: "Hadeen maillakin, Patroklos, sinä siit' ilo saaos!
Ainon rintaa poltti, hän halusi niin hartaasti saada keventää sydäntänsä, hän juoksi ylös portaita omaan huoneesensa, heittäytyi vuoteelleen ja heltyi katkeraan itkuun.
Kuitenkin oli ilman häntäkin oikeudessa selville tullut, ettei kukaan muu kuin Liisa ollut sytyttänynnä puupinoa ja hänen äitinsä olkilatoa. Molemmat he kiven kovaan kielsivät koko ajan, äiti kylmällä jäykällä ja joskus pilkallisella muodolla, tytär toisinaan tulistuneena, toisinaan synkässä mielen liikutuksessa, niin että hän usein puhkesi itkuun.
Hän riisuutui tahallansa hyvin hitaasti, hiipi sänkyyn, otti pienen komeannäköisen kirjan hyllyltä sängyn vierestä, avasi ensimäisen sivun ja luki väsyneellä ja katkeralla mielellä pienen runoelman, pudotti kirjan lattiaan ja purskahti itkuun.
Haugelaistalo, joksi rahvas sitä nimitti, oli tuossa kauniin ilta-auringon valaisemana, kelvollisine maalattuine rakennuksineen. Maa oli laihaa, mutta hyvin hoidettua ja kunnollisten kiviaitojen taakse oli siellä täällä istutettu puita. Vaan kun tuo pieni seura tuli kiviaidan portille, josta tie meni suoraan alas kaupunkiin, seisahtui vanha värjäri ja hyrskähti itkuun.
Eräänä iltana istautui hän vuoteeni laidalle ja puhui minulle taivaasta, sen ihanuudesta ja suloudesta, lisäten, että pieni Susie'kin nyt oli puhdas ja kirkas enkeli tuolla ylhäällä. Minä muistan, kuinka silloin puhkesin itkuun ja kovasti nyhkien huudahdin: "Minä tahdon, että hänen pitää tulla tänne; minä tahdon nähdä hänet vielä kerran!"
Jos emme unohda mitään, me emme koskaan tule olemaan onnellisia. Juuri sitä minäkin pelkään, virkahti Liisa jälleen itkuun purskahtaen. Johannes tunsi itsensä hänen surunsa edessä tuiki avuttomaksi ja voimattomaksi.
Papin nähtyään lyykähti hän kynnykselle ja purskahti äänekkääseen itkuun. Missä rouva on?
Päivän Sana
Muut Etsivät