Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Mä kysyn vastaan: mitä hyödyttää? Näes tuntos' Herran läheisyydest' on mielettömyyttä taikka Herran pilkkaa. Vaan sepä haittaa; haittaa sittenkin. Mua kuulkaas! Rechan pelastajaa varmaan hän olkoon enkeli tai ihminen te, sinä varsinkin, niin ylevästi kuin suinkin mielisitte palkita? Vai mitä? Mutta enkeliä kuinka te kyllin voisittekaan palkita?
Niin päivyt hellästi silloin paistoi, Mun Herran' hyvyyttä, heijasti, Ja sielus hyvyyttä silmäs loisti Ja tuntos puhtautta tulkitsi. Ja sinijärvellä, muistanetko? Min rannall' oltihin, kangastus Niin kaunis nähtiin ja kangastukset Loi kauniit meillekin rakka'us. Sen muistan päivän, kun ensi kerran Sun, immyt armas, mä silmäs näin. Ja muistan, että siit' ai'ast' asti Et enää häipynyt mielestäin.
Jos uni luonnon voittaa, Herätä huutooni, kun jotain hänest' Uneksin julmaa? Sekö uskotonta? PISANIO. Ah, rouva hyvä! IMOGEN. Uskotonko minä? Sun tuntos todistakoon, Jachimo! Kun häntä sinä riettaudesta syytit, Niin näytit konnalta; nyt muotos tuntuu Hyvältä kyllä. Joku Rooman leikko, Jonk' äitinä on ruse, hänet voitti.
Nyt vaan täytteheksi ruumiin luomi; Se todistaisi enemmän kuin kaikki Tuhannet pikkuseikat nuo. Oi, uni, Sa kuolon apina, hänt' uuvuta! Ja tuntos' olkoon niinkuin hautakuorin Kuvapatsaan! Irti! Irti! Mun on se! Todistus tää ulkonainen Yht' ankara kuin tunnon sisällinen Se saanee hänen puolisonsa raivoon. Nisässä vasemmassa tuoss' on luomi, Viistäplikäs kuin rusepisarat Esikon kuvussa!
Kun kuulet, kuinka Sua laulan, lemmin, Sun kirjokantes aukee kiirehemmin kuin ikkunaasi lentää laulu tää. Sun hohtos silloin päivän pimittää. En onnekses ma tullut elämääsi, en olotilaa tuskatonta tuomaan, ma tulin sulle surut suuret luomaan, mun tuntos tuomariksi Luoja sääsi. Nään sinut selvään kaikin virheinesi, mut lempimästä laata en sua voi, en tahdo, tohdi lainkaan.
Se valhe, ilkeä on valhe, meille Ladottu turmioksi. Hän, hän ei Sit' ole tehnyt. Sinä, Sigrid, täällä? Mit' etsit? Varmuutta ja kuolemaa. Näin raukka, nimes häpäiset ja kuntos Ja isäs! Peitä rikollinen tuntos! Mit' isä, nimi, kaikk' on häntä vastaan. Eläissä väärin, kuoloss' ainakin Vapaasti, suoraan kerran sykkii rinta! Sua, Daniel Hjort, ma muinoin rakastin; Työt' ethän tehnyt tuota hirmuisinta?
Min' otan toisen immen, sin' ota toinen mies." No, lähde nyt; hyv' yötä! Silmän' syhyy, Se itkuako tietää? EMILIA. Mitä vielä! DESDEMONA. Niin sanotaan. Nuo miehet, oi, nuo miehet! Emilia, tuntos päälle: uskotkos sa, Ett' on noin törkeästi koskaan vaimo Miestänsä pettänyt? EMILIA. Sen varmaan luulen. DESDEMONA. Sen tekisitkö, maailman jos saisit? EMILIA. Ja te?
Päivän Sana
Muut Etsivät