Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Se valhe, ilkeä on valhe, meille Ladottu turmioksi. Hän, hän ei Sit' ole tehnyt. Sinä, Sigrid, täällä? Mit' etsit? Varmuutta ja kuolemaa. Näin raukka, nimes häpäiset ja kuntos Ja isäs! Peitä rikollinen tuntos! Mit' isä, nimi, kaikk' on häntä vastaan. Eläissä väärin, kuoloss' ainakin Vapaasti, suoraan kerran sykkii rinta! Sua, Daniel Hjort, ma muinoin rakastin; Työt' ethän tehnyt tuota hirmuisinta?
Oi kuinka minä olen iloinen, niin iloinen." "Halleluja! Victoria!" kajahteli joka haaralta. Sitten rupesi muuan upseeri vuorostaan puhumaan: "Toissa päivänä kohtasin minä ihmisen, joka oli tehnyt mitä kauheimpia rikoksia ja silloin oli tekemäisillään hirmuisinta.
Se oli hirmuisinta, sillä ei edes kuolemaisillaan oleville suotu, kuten jo sanoin, sitä vähäistä lohdutusta, että olisivat saaneet vankeustovereitansa tavata. Kirjoja oli käytettävänämme vain muutamia vanhanaikuisia hengellisiä, tai kertomuksia pyhiinvaellusretkiltä y.m.s. Työtäkään ei ollut minkäänlaista; kirjoittamista ei ollut ajateltavakaan.
Viimein lähestyi isäntä Hannesta ahdistuksesta horjuen ja lausui sortuneella ja vapisevalla äänellä: "Hannes. Minä olen käyttänyt pirullisinta kavaluutta ja tehnyt hirmuisinta vääryyttä sinua kohtaan, mutta siitä olen saanut kyllin ansaitun rangaistukseni.
Entäpä hän itsekin kerran heräisi kuolinvuoteellaan tietoisuuteen siitä, että hän oli vaihtanut ainoan oikean ja todellisen elämänsä johonkin aivan vieraasen, näennäiseen ja epäoleelliseen? Sehän olisi hirmuista! Sehän olisi hirmuisinta, mitä saattoi ajatella. Se ei olisi enää pimeyttä, vaan pilkkopimeyttä.
"Eikä hän saa tietääkään." "Syphax, viiniä. "Sellaista jalomielisyyttä en siedä. "Se heikontaa minua. "No, miten huviratsastus sujui?" "Ystäväni! Se ei ollut huviratsastusta. "Se oli hirmuisinta totta, mihin milloinkaan olen joutunut. "Belisariuksen henki riippui hiuskarvasta." "Juuri tuo hiuskarvan verta puuttuu aina gooteilta. "Ne ovat kaikki suuria poropeukaloita."
Hirmuisinta oli, että hän juuri itse sekä sotataidon tuntijana että laumavaistojen arvaajana oli sitä mieltä, että kaupungin pommitus oli tässä tapauksessa ainoa mahdollisuus, eikä mikään leikkipommitus, vaan äkkinäinen, täydellinen, musertava, joka lyö rohkeimmankin miehen ja muuttaa hänet käsiä kurottavaksi hätähuudoksi! Asia tuli niin päätetyksi.
Vaan nyt, kun virkamies on valtiolle Syyn-alainen, on julki rikollinen, Kun oikeus on vasten valvojaansa, Jok' elää vielä eikä tahtois kuolla Oi, armas veli, täm' on kauheata! Ja mikä hirmuisinta: pääni, pääni Ja tyhjä kukkaroni! Auta veli Ja muista onnetonta veljeäsi! Oi muista rahalla! Kautt' ystävyyden Ja yhteisien rientojemme kautta Mä vannon, että onnekses juon maljan!
Ikään kuin ohuen ja terävän miekan pisto olisi kohdannut hänen aivojaan ja lävistänyt ne vinosti oikealta vasemmalle, siltä hänestä tuntui kun hänen mieleensä äkkiä juolahti, että häntä, Publiusta vastaan Euleuksen raivoavia ihmis-asussa olevia petoja piti ärsytettämään, ja taas hänen sielunsa saavutti täyden selvyyden, hirmuisinta kauheinta nähdessään.
"Mitä sanot", kysyi hän viimein; ääni oli käheä ja ilkeä. "Oletko sinä senlaisessa tilassa?" "Olen", kuiskasi Gunhild. Vouti suoristi itsensä ja irtautui ovenpielestä. "Kuka on lapsen isä?" kysyi hän. Gunhild veti henkeä ja koetti niellä tuskaa, joka pyrki nousemaan ylös; nyt tuli pahin. "Onko se joku talonpoika?" kysyi vouti jääkylmällä äänellä. "On..." Gunhild istui ja odotti hirmuisinta.
Päivän Sana
Muut Etsivät