Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Kun sätees valaisee Meitä, vaalenee Taivas, virkenee Luonto unestaan ja riemuitsee. Kun sa ylhäälle Katsot, taivaalle Ja näet avaruuden aartehet Isot, pienoiset Tähdet, etäiset, Jotka loistaa siellä tuhannet: Mieti ihminen, Kuink' oot vähäinen, Verrattuna koko mailmaan, Koko mailmaan, Jok' on raiska vaan, Kuu sen vertaa suureen Luojaan.
Mut silloin sielun silmään kuitenkin Sisäinen näkö sinun kuvas tuopi, Jok' yössä hohtaa lailla timantin, Yön mustan kirkastaa ja nuoreks luopi. On sielu öittäin, ruumis päivittäin Sun tähtes levon puuttehessa näin. Kuink' elämää voin viettää ilakoivaa, Kun levon siunausta ikävöin, Kun päivän vaivoist' en saa öisin hoivaa, Vaan yö mua päivin kiusaa, päivä öin.
En kuollut, enkä jäänyt henkiin itse, lukija, tuumi, jos on järki sulla, kuink' olin vailla tilaa kumpaistakin. Kohosi päästä puolirintaan saakka tuon tuskan valtakunnan Imperator; ja ennen itse jätti lien kuin hänen ees käsivartten kokoiset on jätit. Nyt näät, kuink' olla suuren täytyy ruumiin, mi suhtainen on osan moisen kanssa.
Ja Hänen tahdossaan on meillä rauha: Hän meri on, päin jota kaikki liikkuu, min itse luo Hän ja min luonto muovaa.» Tajusin nyt ma, kuink' on kaikkialla taivaassa paratiisi, vaikka samoin ylimmän hyvän armo siell' ei sada. Mut kuin yks ruokalaji kyllästyttää ja toiseen viel' on himo ihmisellä ja tään hän ottaa, tuon hän kiittäin torjuu;
Mut itse Akhilleus itkien muisteli ystävätään; uni, viihtäjä kaikkein, kauas jäi, eestaas hän viskelihen levotonna, kaivaten aatteli vain hänen miehuuttaan, uromieltään, kuink' oli kahden kamppailleet he ja vaivoja nähneet päätyen päin vihamiestä ja päin meren aaltojen vimmaa; noita hän kaikkia muisti, ja runsaat kyynelet uhkui.
Kuink' olla täytyy loistavan, mi asuu Auringon syvyydessä, jonne astuin, kun väri ei, vain valo tuo sen esiin! Neroni, taiteen, taituruuden käytän kuvaamatonta kuvaellakseni; sit' uskoa ja halata vain voidaan. Ja ellei moiseen ylevyyteen riitä kuvitusvoimamme, ei ihme, koska ei silmä siedä kirkkaampaa kuin Päivä.
Mitatkaa tämän mukaan hänen syytään. 2 SENAATTORI. Puhutte turhaan. ALCIBIADES. Turhaan? Urostyönsä Byzantissa ja Lacedaemonissa Jo riittäis hälle hengen päästimeksi. 1 SENAATTORI. Mik' ajatuksenne? ALCIBIADES. Niin, sanon, herrat, Ett' on hän kauniin palveluksen tehnyt, Sodassa tappain monta vihollista. Kuink' urhokkaasti viime taistelussa Jo otteli ja tuhlas iskujaan!
Aatteen voima, into tulinen Ne tok' yksin ihmiseks sun saapi: Ilman niitä lailla eläimen Ihmismato liikkuu, lahoaapi. Miksi naurat? Niin naurat pohjasta sydämen Sä alituisesti aivan, Kuin lapsekkaisesti riemuiten Juur' kesken maallisen vaivan. Ja ihmetellyt jo kauan oon, Kuink' iloitset noin sä julki, Kun suuttua tulis sun kohtaloon, Mi onnesta pois sun sulki.
sua kohtaan samaa tunsin niin, ett' outoon se tunne henkilöön vain harvoin syttyy; ja siks nää portaat nyt on lyhyet mulle. Mut lausu, anteeks anna ystävänä, jos liika rohkeus multa ohjat ottaa, ja ystävyksin nyt me haastelkaamme: Kuink' olla saattoi sijaa ahneudelle sun sielussas, min oma huoles oli niin täyteen luonut viisautta syvää?»
Pontius pani pahaksi, Vaivasi suru sydämmen, Tuopi Jesuksen turulle, Ulvos uksesta isosta Nähdä pappien pahojen. Jesus astuupi etenen Kaapun kanssa purppuraisen, Kruunun orjantappuraisen, Vesiruoko-valtikaisen. Pilatus sanoi surulla: "Katso häntä julma kansa. Ota vaari ihmisestä, Kuink' on piinattu pahasti, Ilman syyttä suomittuna!"
Päivän Sana
Muut Etsivät