Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Pian tulkaa takaisin, ja usein! Kunpa ei patriarkka vielä tänään mitään sais tietää! Tai miks ei? Vain sanokaa jo tänään, mitä tahdotte! MUNKKI. En minä! Hyvästi jääkää! NATHAN. Muistakaahan käydä! Jumala! Tässä taivaan alla aivan ma oitis polvistua tahtoisin! Kuink' itsestään nyt laukee solmu, mikä niin usein mieltäin ahdisti!
Ja poika varttui kuin honka maan, Ei vertaa häll' ole toista; Ja missä parhaita mainitaan, Nimensä kirkkainna loistaa. Mut onness' uudessa halvaksi Hänestä käynyt on äiti; Hän saadun lemmen jo unhoitti, Ja yksin kantajan heitti. Se äiti köyhä ja kurja on, Oi suomen lape, isänmaasi. Kuink' olla hälle, sä armoton, Voit kylmä kuin talvinen paasi?
Ah, seppelehet Nuo kultaiset Vei iäksi hiipivä halla. Niin, tuttuja nuoret on tuskien, Ja tuttuja murheen on häivät, Mut vastainen vuottavi väikkyen, Ja armaammat eessä on päivät. Vaikk' kuink' olis nyt Elo synkennyt, Pian unhoon varjot jo jäivät. Jos myös nää vuotemme vauraammat Elon riemuja rippehin saavat, Niin varjot herkemmin vaipuvat, Ja hitaammin peittyvät haavat.
Mutt' yhä polvia kietoin hiipiytyi Thetis aivan luo, yhä pyysi ja virkkoi: "Myöntymys pettämätön suo päätäsi nyökäten tai myös kiellä se pelkopa ei sua estäne jotta jo näänkin, kuink' ala-arvoisin minä kaikist' oon jumaloista." Vastasi pilviennostaja Zeus, tukaloituen tuiki: "Turmia totta jo teet, kera Heren kun minut riitaan saatat, härnäämään hänet häijyin taas mua moittein.
CATESBY. Niin isän tähden prinssiä hän lempii, Ett' ei niin mihin suostu häntä vastaan. BUCKINGHAM. Mut' mitä luulet Stanleyst'? Eikö hänkään? CATESBY. Hän tekee kaikki niinkuin Hastings tekee. BUCKINGHAM. No, hyvä, siis vaan tämä: mene Catesby, Varoen tunnustele Hastingsilta, Kuink' ovat hälle mieleen meidän hankkeet. Toweriin huomiseksi häntä pyydä Neuvottelemaan kruunauksesta.
MACDUFF. No, kuink' on Skotlannin? ROSSE. Voi, kurjaa maata! Se itseään jo kauhistuu. Ei ole Se enää äitimme, vaan hautamme. Se, jok' ei mitään tiedä, saattaa siellä Hymyillä joskus.
Avujas vaali alati, niin virheiks en lue virheitäs. Vaan mene, etsi sa Nathania nyt, kuin sua hän äsken, ja tänne hänet tuo. Mun täytyyhän sopimaan saada teidät. Jos on tyttö todella mielees, ole huoleti! Sä hänet saat! Ja Nathan muistaa vielä, ett' ilman sianlihaa kasvattaa hän tohti kristittyä lasta! Mene! SALADIN ja SITTAH. SITTAH. Kuink' omituista!
Mielellämme panemme ne rivit tähän: Jos kotis niinkuin mun ois matalainen, Kuink' autuaana siinä kanssas asuisin. Ja minne työntäis tuuli, veisi laine, Ma sinne kanssas iloisena kulkisin. Mut meidät eroittaapi kova sallimus, Meit' ajain eri teitä, ah jos sulle Ois suotu onnen tie! Sun muistos, rukous Sun puolestas se kylliks' oisi mulle.
puoll' oikealla jyrkkä nousu kätkee portaiksi, jotka siihen aikaan tehtiin, kun varmat oli mitat, pöytäkirjat. Näin mukavustuu portahiksi täällä myös muuten jyrkkä törmä toisen piirin, mut sentään seinät kahdenpuolin hipoo. Kun käännyimme nyt noita kulkemahan, Beati pauperes spiritu niin kaikui kauniisti, ettei kertoa voi kieli. Ah, kuink' on ovet erilaiset täällä ja helvetissä!
Nytkin näin tuli hän, heti siskoa kutsui ja lausui: »Hanna, jo vieras vartoilee, ota hattus ja riennä, siksi kun iltanen valmistuu sekä vanha Susanna juoksee, kuin tapa häll' on, maat, mäet, huutaen etsii, ehdimme seutuja näyttää vieraallemme ja nähdä, karkeloll' onko jo kansa ja yöks ilokokkoja tehty.» Lausui, katsahtaa vain huonett' ehti ja kuulla kellon äänen, mi juur nyt löi, sekä riemulla nähdä, kuin kodiss' armahass' ennellään oli, tuttua kaikki, nähdä ei ehtinyt, kuink' ujostellen lempeä sisko kartteli häntä ja riens hatun varjosta verhoa saamaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät