Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. marraskuuta 2025
Niin, kuuttatoista ei täyttää hän viel' ehtinyt, kovan kärsinyt joukkopa tuo verissään suri häntä nyt, ja ruutuihin ympäri seisoivat siin' ääneti sankarit parhaimmat; kuink' kallis hän oli heille, sen silloin ilmaisivat.
Vastasi Idomeneus, jalo Kreetan urhojen päämies: "Urhoja muita jo keskustass' on turvana laivain, Aias on kumpikin siellä ja Teukros, akhaijien aimoin ampujamies sekä reipas myös eturintamataistoon; heistäpä tarpeekseen saa vastust' urhea Hektor, kuink' iso olkoonkin väki hällä ja taistelointo.
Kunp' ei tarvis kuulla mun ois sun kerskuvan vasta taattoni linnoill' istuissas kera kuolematonten, kanssa Poseidonin et muka empiväs astua taistoon!" Virkki, mut kauasampuja vait oli, ääneti aivan. Vaan kovin närkästyi Zeun korkea puoliso, kohta soimaten nuhtelemaan kävi nuolien ampujatarta: "Kuink' uhitella sa uskallat mua, julkea narttu?
Mielens' arvaan nyt toki: rattaat, vaattehet uudet tietää, että hän nyt elämänsäkin aikovi muuttaa, eik' yhä vanheta yksin noin sekä naimaton olla; vaan kun halpana kaikkia tervehtäin tuli, sillä tahtoi lausua: näin tulen vast'edes tuttuna tänne; taas hymy lempeä tuo ja kun aarteen uhkasi viedä, viittasi teihin, jonka hän nyt emännäksehen tahtoo.» Seitsentoistias tyttöpä vain sydämestähän nauroi, kun puhett' aatteli vanhuksen, kuink' ois toki kummaa, jos tulis vaimoksi hän tuon pyylevän, arvosan herran, rouvana astua sais vakavaisna ja istua sohviin.
Muista: päättyy vaiva pahinkin ennen Tilinpäivää suurta. Ma virkoin: »Mestari, min meitä kohti nään liikkuvaks, ei ihmisiltä näytä. Mitä se lie? Niin tuijotan ma turhaan.» Hän mulle: »Painaa kohti maata heitä niin laatu vaivan vaikean, mun että myös ensin silmäni ol' erehtyä. Mut katso tarkkaan, silmin seivästäös, ken tulee painamana paatten noiden; nyt nähdä voit jo, kukin kuink' on kuuru.»
Kuink' kuolemalle toki annoitkaan Tuonlaisen vallan! Vielä nielköhön Nyt julma kuolo kitahansa minunkin! En enää kauemmin ma tahdo elää, Kun sammui elämäni valkeus Ja pimeytyi johto-tähteni! ENSIM
Kuink' on laita pienen purren, sopu Sammon soutajain? Riidelläänkö herruudesta heidän kesken yhä vain? Onko hornan inhat henget päässeet irti tyrmästään, Kosk'ei myrskyn uhkausta joukko kuule vieläkään.
Se sydänjuuria lämmittää, Ja henkeä suomalaista Taas uusi innostus nostattaa, Kun kuulla saa urostöistä, Joill' urhot maatansa puolustaa, Ja miehistä miekkavöistä. Se poika kylmän on Pohjolan Tää laulaja sulokieli, Jonk' ahjo tuntehen hehkuvan, On isänmaallinen mieli. Oi isänmaani, sa kallihin! Kuink' olit uupunut aivan, Sun äidinkasvosi kyynelin Oli uurtunut alla vaivan.
Oi, sa kurttukuori, Pian rakkaat piirrot peitä. Vaan sa, Puutar, Puun rungossa sa ruikuttele hiljaa Etelämaiden paimentytöille Kov'onnisesta Pohjan parista, Vihreitä kutrias kun illoin viuhkaat. VALPURI. Kuink', Aksel, oletkin mua rakastanut. AKSEL. Taas saat, maailma laaja, minut nähdä.
JULIA. Kuink' elämöit! No, mitä sanoi Romeo? IMETT
Päivän Sana
Muut Etsivät