Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. marraskuuta 2025
Kuink' on laita pienen purren, sopu Sammon soutajain? Riidelläänkö herruudesta heidän kesken yhä vain? Onko hornan inhat henget päässeet irti tyrmästään, kosk'ei myrskyn uhkausta joukko kuule vieläkään.
Ei tiedä Hän koskaan varojansa, eikä siedä Mun näyttää, kuink' on sydän hällä köyhä, Kun sill' ei voimaa täyttää toiveitaan. Niin yli varainsa hän lupaa, että Puheensa kaikk' on velkaa; joka sana On panttina; hyvyyttään vielä koron Niist' antaa hän; maat kirjoissa on heillä. Jos virastani hyväll' irti oisin, Ennenkuin minut karkoitetaan vallan!
Aukaisin suuni silloin turvallisna ja aloin: »Kuinka siellä laihdutahan, miss' ole tarvetta ei syödä, juoda?» »Jos muistaisit sa, kuinka Meleagros palossa lieden itse paloi loppuun, tajuisit varmaan seikan tään», hän vastas. »Ja jos sa muistaisit, kuink' oma kuvas kuvastimessa liikahtaa, kun liikut, ois sulle helppo tämä pulma päästää.
Jos vaarin otat, kuink' on käynyt Lunin ja Urbisaglian ja kuinka heidän rataansa seuraa Chiusi ja Sinigaglia, et oudoksu, et kummaksu sa kuulla, mitenkä sukukuntain surma koituu, kun kaupungeillakin on perikato. Kaikk', kaikki, mik' on teidän, kuolee kerran kuin tekin; vaan on elon aika lyhyt, ja pitkä-ikäiseen jo kuolo piilee.
Tass' äidin, rakkaan äidin haudall' istun, Ja mietin kuink' oi' ennen, kuink' on nyt: Lapsuuden ajoist asti, siks kun kistun Maan poveen toin, kaikk' olen miettinyt. Niin silloin, lasna ollessani, silloin 0l' taivas kirkas päivin, kirkas illoin, Nyt on se paksuun pilveen peittynyt.
Mut sulta, sult' ol' yksin apu, suoja, Jumala, veli, kuink', oi voitontuoja, sua kutsunenkin, kunnia on sun!» Näin lausui mies, loi alas silmän, astui taas satulaan ja häipyi pois, ja yö jo kattoi maat, sen kyyneleihin kastui jo varjotumma tuonen niittotyö.
Sanokaa, että teille saarnasimme Kuink' alkoi nuorna palvella hän maataan, Kuink' yhä sitä jatkoi; ett' on juurta Hän suurten Marcioiden, samaa, jota Ol' Ancus Marcius, Numan lapsenlapsi Ja suuren Hostilion jälkeläinen; Ja samaa, jota Publius ja Quintus, Jotk' oivaa vettä tänne johtivat. Myös Censorinus, siksi nimitetty, Kun kahdest' oli censorina, hänen Es'-isiään on.
Sä kolme synnyinlahjaa suurta sait: Sait tietoniekan silmän salamoivan Syvälle ihmissieluun nähdäkses, Ja maalarin sait siveltimen oivan Kuvaillas kauneutta kansalles, Ja laulajan sait äänen kauvas soivan Jumalan kunniata julistaas Mut kuink' oot käyttänynnä lahjojas?
Vai valioimmat vainiomaat väki suopiko Troian, kauniit, viljavat, viinikkäät, sun niill' asuakses, jos minut surmannet? Vaan mies et lie sinä siihen. Karkkosit ennenkin jo, ma arvelen, peitseni alta. 187 Vieläkö muistat, kuink' alas Idan vuorta sa riensit vauhtia vinhaa luot' oman karjasi, kaitsemas yksin, eeltäni karkuun? Kääntynyt et paetessasi silloin.
Kuink' iloitseva onkaan Rechani! Ja kuinka valoisana katseelleni on etäisyys. Vain häneen tutustukaa! RISTIRITARI. Jo palan kaipuusta. Ken talostanne noin syöksyy ulos? Hänen Dajansa? NATHAN. Niin juuri. Noin miks hädissään? RISTIRITARI. Kunp' ei ois mitään Rechallemme sattunut? EDELLISET ja DAJA. DAJA. Voi Nathan, Nathan! NATHAN. Mitä?
Päivän Sana
Muut Etsivät