Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Näin hän virkkoi; vitsan lyömäst' orhi Lähti kohta karkuun taipaleelle. Aatu itse poikkes tieltä metsään, Sairas kantain sairast' ystäväänsä, Puolisonsa kulki kolmantena. Kahdest' aurink' oli mailleen mennyt, Kahdest' yöstä valjennut ol' aamu; Vaan kun kolmas päivä iltaan päättyi, Lepopaikan löysivät he, ladon Etähällä ihmis-asunnoista.
ASARIA (hiipii vasemmalta kasvien suojassa). On sielussani kaksi ääntä soinut; En ennen vielä selvää saada voinut, Mi voimakkaampi näistä kahdest' on. Kun toinen kuiski: kosta! kosta! kosta! Niin toinen sanoi:
Sanokaa, että teille saarnasimme Kuink' alkoi nuorna palvella hän maataan, Kuink' yhä sitä jatkoi; ett' on juurta Hän suurten Marcioiden, samaa, jota Ol' Ancus Marcius, Numan lapsenlapsi Ja suuren Hostilion jälkeläinen; Ja samaa, jota Publius ja Quintus, Jotk' oivaa vettä tänne johtivat. Myös Censorinus, siksi nimitetty, Kun kahdest' oli censorina, hänen Es'-isiään on.
Ma pelkään, ett' Othellon luotto häneen Saartanne haittaa, jos saa pahaan aikaan Tuo heikkous vallan. MONTANO. Juoko noin hän usein? JAGO. Se häll' on aina johdantona uneen; Hän kellon kahdest' ympärinsä valvois, Jos hiiva hänt' ei uneen tuutisi.
RATCLIFF. Kuningas, RICHARD. Kuka siellä? RATCLIFF. Ratcliff, herra; Kylässä valpas kukko kahdest' on jo Huomenta tervehtinyt; ystävänne On nousseet, soljittavat tamineitaan. RICHARD. Näin julmaa unta, Ratcliff. Mitä luulet, Ovatko kaikki ystävämme taatut? RATCLIFF. Epäilemättä. RICHARD. Pelkään, Ratcliff, pelkään, RATCLIFF. Ei, herra, haamuissa ei pelkäämistä.
Päivän Sana
Muut Etsivät