Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Ja hän kuin äiti, joka rientää pojan avuksi kalpean ja huohottavan ja haastaa äänin tätä tyyntäväisin, nyt mulle: »Tiedät, olet Taivahassa, ja että Taivahass' on kaikki pyhää ja mitä tehdään, rakkaudesta tehdään. Kuink' oiskaan laulu ja mun hymyilyni sun muuttaneet, nyt arvaat, koska tää huuto noin on sua hirvittänyt.
Oi, sulorakkaus, hymy-hunnullinen, sa kuinka paloit noissa kynttilöissä, vain täyttämissä ajatusten pyhäin! Kun laanneet oli enkel-lauluistansa nää kalliit hohtokivet, joilla näin ma koristetuksi kuudennen sen tähden, ma kuulin niinkuin virran kuohun kirkkaan, mi vierii paaterelta paaterelle ja osoittaa, kuink' on sen lähde runsas.
Noin jos nuori oisin, Ja moinen syy, kuink' aikailla ma voisin? BOLINGBROKE. Englannin tanner, hyväst' armas manner, Emo, vaalija, jok' yhä mua kannat! Jos minne käyn, näin aina kerskaankin: Maanpaossakin poika Englannin! TOINEN N
Me kilvan soutakaamme, Ett' aallot vaahtoisat Vierellä venehemme Hilpeinä hyppelee, Ja kokka mahtavasti Edessä kohisee. Ja laulakaamme kaikki Nyt täysin sydämmin, Kuink' on tää maamme kallis Ja meille rakkahin, Mut Herrallemme harras Myös kiitos kohotkaan, Ett' armostaan loi meille Näin armaan isänmaan.
Miks siis, prinssit, Punastuin toimiamme katselette, Häveten niitä, vaikka tämän viivyn Vain suuri Zeus sai aikaan koitellakseen, Kuink' uuras ihmisten on kestävyys? Sen kullan puhtautt' onnen hymyillessä Et huomaa, jolloin pelkuri ja uljas, Viisas ja hupsu, oppinut ja tyhmä, Tyly ja hellä, kaikk' on yhdenlaiset.
Te ette viisaustieteessänne tietä vaella yhtä; niin teit' itserakkaus ja halu näyttää eteviltä hurmaa. Tääll' ylhäällä tuo sentään siedetähän mieluummin kuin jos itse Herran sanaa siell' ylenkatsotaan ja vääristellään. Ei muisteta, kuin paljon verta maksaa sen kylvö päällä maan ja otollinen kuink' on, ken nöyryydellä siihen turvaa.
Nyt taas kun hyrskyn päällä Vapaasti hengitän, niin kuulla taaskin Voin vaikka ketä, puhukoon jos mitä. BASTARDI. Kuink' olen papistoa pidellyt, Sen haalimani rahasummat näyttää. Mut tänne kun ma kuljin halki maan, Näin, että kansa oudoll' oli päällä, Huhujen, turhain unten riivaamana, Peloissaan, vaikk' ei tiennyt syytä pelkoon.
Vastasi nyt hymysuin Agamemnon valtias hälle, kun näki sankarin suuttunehen, sanat äkkiä pyörsi: "Laerteen jalo poika, Odysseus, mies monineuvo! Ei sovi liikoja mun sua soimata, käskeä suotta, sillä mä tiedän, kuink' ylen suopea on mua kohtaan sun sydän rinnassas, sama aivan meillä on mieli. Rientäös! Toiste me tään sopinemme; jos on sana nurja 362 lentänyt, tuuliin sen ikivallat hälvetä suokoot!"
MEFISTOFELES. No, eikös Mammon juhlahan Valaise oivin linnojansa? Sen onneks' näit vaan vaistoan, Jo saapuu huima juhlakansa. FAUST. Kuink' ilman halki riehuu tuulispää, Ja ankarasti lyö mun niskaa!
Hän sitten alkoi: »Poikani, kun päättyy nää kalliot, tie meill' on piiriin kolmeen, kaltaiseen edellisten, asteettainen. Ne kaikk' on tuomittuja täynnä. Mutta vain näky että sulle riittäis sitten, sa kuule, miks ja kuink' on paikka kunkin. Vääryyttä pahuus kaikki on, mi vihaa taivaassa herättää, ja kaikki voiman ja vilpin kautta toista murhettavi.
Päivän Sana
Muut Etsivät